Sisällys

Rakkaat pohjalaiset, kära österbottningar

Vi börjar med ett nytt läsår vilket betyder att vi tar emot nya gulisar till våra nationhuset. Jag vill också säga varmt välkommen till alla nya studeranden som har hittat vägen till Ostrobotnia.

Olen todella ylpeä kirjoittaessani uutta pohjalaisten jäsenlehden Ostron fuksinumeroa. Minulle osakuntalaisuus on niin suuri ja tärkeä osa opiskelijaelämääni, niin haluan jakaa tämän teidän kanssanne.

Aloitin opinnot vuosi sitten Helsingin yliopiston Svenska social- och kommunalhögskolanissa. Opintoni ovat täysin ruotsiksi ja silloin en juuri puhunut ruotsia. Tämä saattaa herättää kysymyksiä, että miksi ihmeessä aloin opiskelemaan ruotsiksi, jos en edes puhu ruotsia. Siihen on niin monta syytä, mutta yksinkertaistettuna tarina menee kutakuinkin näin: en päässyt valtsikaan ja Soc&kom oli toisiksi paras vaihtoehto.

Olin muuttamassa Oulusta kaupunkiin, joka oli minulle suurimmaksi osaksi tuntematonta aluetta. Minulla ei olisi yhteistä äidinkieltä suurimman osan kanssaopiskelijoideni kanssa. Muutamia minun kanssani samaan aikaan Oulusta Helsinkiin muuttaneita lukuun ottamatta tunsin Helsingistä yhden ihmisen. Kyselin Instagram-tarinoissani, että onko vinkkejä asunnon etsimiseen Helsingistä, ja minulle vinkattiin osakuntien asunnot ja Pohjois-Pohjalainen osakunta. Luin kyseisestä osakunnasta ja tiesin, että tuonne mun on löydettävä.

Jag kunde inte vara mer tacksam för den plats som jag har hittat på Botta. Det finns så många människor där som gör att jag inte vill ge upp mina studier. Jag skulle inte klara det utan österbottningarna. Det har gett mig allt jag behöver: vänner, personer som hjälper mig med studierna, möjligheter att öva svenska, en plats att stanna i mellan sakerna och så vidare.

Jag vill göra mitt bästa för att alla som behöver det ska kunna hitta den plats som jag har hittat.

Joten

Nähdään Bottalla <3

Civis Nooa Silvonen

Etelä-Pohjalaisen Osakunnan kuraattorin tervehdys

Rakkaat pohjalaiset – ja etenkin uudet fuksit!

Lämpimästi tervetuloa Bottalle (=Ostrobotnialle). Kuten varmaan muutkin teille toteavat, olette tehneet oikein loistavan päätöksen. Syksy on ihanaa aikaa, vaikka kaikki tuntuu jännittävältä ja uudelta. Joillekin osakunta voi tuntua aluksi vähän kaukaiselta ajatukselta, toisille se on perintöä. Botta on paikka, jossa on jo vuosikymmeniä tavattu uusia ystäviä, rakastuttu, luotu uusia sukupolvia osakuntalaisia (jep), juhlittu ja opittu uutta. Bottan ja osakuntien ”slangi”, hallintokiemurat ja muut himmelit eivät varmaan aukea ensimmäisellä kerralla, mutta ei niiden kuulukaan. Toinen koti tästä on kuitenkin tullut meille Pohjanmaa-mielisille ihmisille. Vinkkinä teille fukseille olisi se, että ottakaa osakunnasta irti se, mitä te siitä haluatte saada, ja mikä teille parhaiten sopii! Hyödyntäkää osakunnan etuja, kuten asuntoja, lounasta, kirjastoa ja kaikkea muuta, osallistukaa tapahtumiin ja/tai lähtekää rohkeasti toimikuntiin ja virkoihin. Osakunta tarjoaa mielettömiä kokemuksia niille, jotka ovat niille avoimia. Kaikkea kannattaa kokeilla ja päätyä siihen, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Toivon tietenkin, että pääsen tutustumaan teihin kaikkiin syksyn aikana Bottalla.

Toivon, että tutustutte syksyn kiireistä huolimatta mahdollisimman paljon uusiin ihmisiin. Kaikista ei tule välttämättä sydänystäviä, mutta aina muutama ihana ihminen tarttuu matkan varrelta mukaan. Bottalla näitä ihania ihmisiä tapaa erityisen paljon. Koin itse, että oman alan opiskelijoista ei välttämättä aina löytynyt ymmärtäjiä maalta muuttaneelle. Moni ihmetteli sitä, että traktori on oikeesti Pohjanmaalla kulkuväline, jolla mentiin vaikka kouluun tai S-Marketin pihalle. Osakunnalla tämä on ihan peruskauraa. Ja rakastan sitä. Osakunnalla ihminen saa olla oma itsensä. Täällä minut tunnetaan Emminä (tai no tällä hetkellä ehkä kuraattorina), mutta vähiten töiden, opiskeluiden tai taustan kautta. Tulkaa rohkeasti juttuihin mukaan, vaikka ette tuntisi ketään! Niin sitä oppii tuntemaan. (Puhukaa rohkeasti myös ruotsia, täällä sitä saa treenata eikä tartte olla heti täyrellinen!)

Ja sitten civiksille (= osakunnan jäsenet, jotka eivät ole ensimmäisen vuoden opiskelijoita): Toivottavasti kesä on tarjonnut teille sopivan lämpimiä päiviä, seikkailumieltä ja uusia tarinoita kerrottavaksi meille, sillä syksy on täällä taas. (Jee!) Ne, jotka saivat viettää kesän Etelä- tai Keski-Pohjanmaan hellässä huomassa, toivotan tervetulleeksi takaasi isoolle kirkolle. Murre saattaa hävitä siinä junalaiturilla, tai jo Parkanon rajalla, mutta kyllä se sieltä takaasi tuloo, kun Bottan ovi taas aukiaa. Taas on kuulkaa mennyt yksi uusi osakuntasukupolvi, joiden kimeät fiducit vaihtuvat näillä hetkillä smollikseen. Uskomatonta, aika rientää. Ja uusia fiduceja löytyy! Otetaan heidät hyvin vastaan. Syksy on aina tietyllä tavalla raskasta aikaa opiskelijaelämässä. Opinnot vaihtuu, ihmiset vaihtuu, työt vaihtuu, maisteriohjelmat alkaa, juhlia riittää, maailmassa myllää ja niin edelleen. Illat pimenee, ja on aika kaivaa kynttilät ja Jussipaita esiin komerosta. Muistakaa huolehtia tänä syksynä omasta jaksamisesta!

Emmi Keski-Nikkola, Kurikasta

Etelä-Pohjalaisen Osakunnan kuraattori

Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan kuraattorin tervehdys

Arvoisat pohjalaiset!

Sekä ennen kaikkea te, uudet fuksit! Haluankin toivottaa teidät tervetulleeksi Ostrobotnialle eli Bottalle. Rakasta omaa taloamme aivan Helsingin Töölön ytimessä kutsutaan leikkisästi pohjalaisten toiseksi kodiksi Helsingissä. Osakuntalaisten käytössä on varsin hulppeat osakuntatilat kyseisen rakennuksen viidennessä kerroksessa eli leikkisämmin ”vitosessa”.

Osakunta saattaa olla joillekin entuudestaan tuttu, kenties sukulaisten mainitsemana, asunnontarjoajana tai outona nimikkeenä ylioppilaskunnan jäsenmaksua maksaessa. Termi ”osakunta” kalskahtaa taatusti monen tulokkaan korvissa paljolti osuuskunnalta, mutta osakuntalaitoksen juuret ovat hyvin erilaiset, kantaen aina 1600-luvun puoliväliin. Vaikkakin osakunnan nimittäminen osuuskunnaksi saa usein vanhemman osakuntalaisen, eli civiksen parahtamaan, on kuitenkin osakuntien ja osuuskuntien välillä myös paljon yhteistä: jäsenkeskeisyys ja jäsenille tarjottavat palvelut.

Mutta itse osakunta tai osakuntalaisuus todella merkitsee? Sen määrittävät te itse. Mutta, jos suuntaa tarvitsee hakea, voi osviittaa löytää jopa Suomen lainsäädännöstä. Yliopistolain 47 §:n mukaisesti osakuntien jalona tehtävänä on tukea ja ”kehittää jäsentensä henkisiä harrastuksia sekä edistää heidän sosiaalisia olojaan”. Käytännössä edellä selostettu toteutuu siten, että osakunta toimii opiskelijatoiminnan mahdollistajana ja tukijana.

Osakunta on näin ollen jäsentensä työkalupakki, josta opiskelijan elämään hyödylliset työkalut voi tarvittaessa löytää; olipa kyse asunnosta, halvoista ravintola Manalan lounaista (tai muista Oy Botta Ab:n ravintolaetuuksista), saunatiloista (kutsutaan nimellä Möykkä), osakuntatilojen arkikäytöstä tai monipuolisista opiskelijatapahtumista. Yhtä ainoaa oikeaa polkua osakuntalaisuuteen ei siis ole, vaan osakuntatoiminta tarjoaa useita mahdollisuuksia opiskelija-arjen piristeeksi.

Osakunta ei ole kuitenkaan pelkkä palvelu, vaan kaiken perustana on sitä kannatteleva yhteisö. Erityisesti Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan jäsenet saapuvat useimmiten varsin vieraalle pääkaupunkiseudulle pitkän matkan takaa. Tukiverkot ja piirit etelässä saattavat olla näin ollen sangen ohuita tai lähes olemattomia. Osakunta on omiaan lievittämään tätä, tarjoten turvallisen mutta tutun yhteisön. Bottalla saattaa kuulla itselle tutun murteen ja saada keskusteluissa vastetta sille mitä ”ölövinä oleminen” oikeasti on olevinaan. (Toim. huom. allekirjoittanut on Oulusta.). Joskus sen, mitä jättää taakseen on hyvä myös pitää yhä lähellä.

Useakin juuri varta vasten pohjoisesta etelään muuttanut on vasta osakunnassa ymmärtänyt omien juuriensa merkityksen. Edellä mainittu ei kuitenkaan tarkoita sitä, että osakunnassa vaadittaisiin yhtä kiinteää sidettä osakunnan kanta-alueeseen (alue, josta perinteisesti on kyseiseen osakuntaan liitytty). Osakuntaan voi yhtä hyvin tulla tutustumaan kanta-alueen kulttuuriin tai uusiin ihmisiin. Tämä ei rajoitu vain tapahtumiin, sillä ihmisten väliset kohtaamiset voivat olla myös arkisia, sillä osakuntatilojen arkikäyttöä varten voi anoa hallitukselta osakuntalaisen avainta.

Syksy merkitsee osakunnassa aina uusia kohtaamisia, ehkä vanhojen tuttujen tapaamista sekä ennen kaikkea syksyn juhlatilaisuuksia. Presidentilliseen tyyliin vielä kolme pointtia syksyn opiskelutaipaleelle: Käytä jäsenetuja Manalassa, sauno Möykässä ja tapaa kavereita Vitosessa!

Pohjalainen – civis tai fuksi – ota opiskelijaelämästäsi kaikki irti! Bottalla tavataan!

Vasa Nations kuratorshälsning

Kära österbottningar!

Ett nytt läsår har börjat, och nationen vaknar upp ur sin sommardvala. För vissa av oss innebär höstterminen många kära återseenden. Nya och gamla vänner som under studieterminen träffas på Botta. Regelbundet börjar vi igen ses, luncher på Manala, sitzer på nationsvåningen, AWn på Urkkis, och övriga organiserade och oorganiserade sammankomster.

För andra, våra österbottniska gulisar, kan höstterminens infart innebära stora omställningar. Behov av boende? Pratar folk i huvudstaden konstig svenska, eller till och med finska? Har dina vänner (gud förbjude) stuckit till Vasa för att studera? Nationen finns här för att, förhoppningsvis, kunna fylla det där hålet som kanske uppstår när man flyttar till Helsingfors.

Vad är då “nationen”? Kort svar: Vasa nation. Långt svar? Jaa… österbottningar, programkvällar, sitzer, studielägenheter, idrottsevenemang, studeranderabatter, stipendier, studiesällskap, och, ja… mycket mycket mer. Det måste upplevas, man måste ha varit där för att veta.

Vare sig du är en förstaårsstuderande eller n:te årets studerande på din fjärde studieinriktning öppnar den lyckliga nationen igen dörrarna för ännu ett studieår. Detta är inget facit på hur studieåret skall se ut för just dig. Kom in, känn efter, testa på. Österbottningarnas vardagsrum finns här för dig.

Det är ni som gör nationen, såväl äldre medlemmar, yngre medlemmar, som gulisar. Välkomna, och gör ert bästa!

Airut on lippuvahti osakunnan vuosijuhlissa tai muussa tärkeässä tapahtumassa.

Akateeminen vartti tarkoittaa sitä, että yliopiston luennot alkavat aina vartin yli. Jos luento on merkitty alkavaksi klo 14, alkaa se siis klo 14.15.

Akateemiset tanssit on vuosijuhlien pöytäosuuden jälkeen tanssittavat salonkitanssit. Monet niistä on vanhojentansseista tuttuja, esimerkiksi poloneesi, cicapo ja valssi.

Akateemiset kunniamerkit ovat tietynlaisia pinssejä, merkkejä ja mitaleita, mitä myönnetään aktiivisille osakuntalaisille, jotka kunniakkaasti ovat toimineet osakunnan hyväksi. Merkkejä kannetaan esimerkiksi vuosijuhlilla ja Porthan-juhlilla juhla-asun päällä (Huom! Kansallispuvun kanssa ei kanneta merkkejä).

Botta eli Ostrobotnia-talo. Ks. Ostrobotnia-talo.

Bottaantuminen eli förbottanande on ilmiö, jossa fuksi tai civis huomaa viettävänsä viikossa enemmän aikaa Bottalla kuin kotonaan. Varoituksen sana: paluuta ei enää tässä vaiheessa ole.

Civis [kiivis] on osakuntalainen, joka on viettänyt talossa jo vuoden päivät. Civikseltä voit kysyä ihan mitä vaan, luottamuksella, ja hän saattaa toisinaan tietää vastauksenkin.

Emäntä ja isäntä ovat osakunnan kodin henki ja selkäranka. Kyseessä on virkailijanimi, jossa sukupuolella ei ole sinänsä tekemistä itse viran kanssa. Emännän vastuulla ovat keittiö ja ruuat, isäntä pitää bileiden ja jatkojen tunnelman korkealla.

EPO on lyhenne Etelä-Pohjalaisesta osakunnasta. Kanta-alue käsittää Etelä- ja Keski-Pohjanmaan.

EÜS eli Eesti Üliõpilaste Selts. Seltsi on lyhyempi nimitys, ja seltsiläiset on jäsenten kutsumanimi. EÜS on Pohjalaisten osakuntien yhteinen ystävyysjärjestö Tartossa sekä Viron vanhin ja suurin akateeminen miesjärjestö. EÜS:n talon ovet ovat aina avoinna pohjalaisille.

Excu eli excursio on opintomatka, jolle lähdetään porukalla oppimaan uutta elämästä ja maailmasta. Kesäisin osakunnat järjestävät excut kanta-alueilleen.

Fiducit on fuksien kimakka laulunlopetushuuto. Vanhat jäärät (tarkalleen 13 lukukautta osakunnalla viettäneet) puolestaan laulavat fiducin möreästi ja matalalta.

Fuksi (tai osakuntafuksi) (sve: gulnäbb, gulis) on ensimmäisen vuoden osakuntalainen (opiskeluvuodesta riippumatta). Nuori ja kaunis.

Fuksimajurit pitävät nimensä mukaisesti fukseista hyvää huolta järjestämällä mm. fuksitapahtumia ja pitämällä päivystyksiä.

Halko tarkoittaa hallituksen kokousta. Kokoukset ovat avoimia kaikille osakuntalaisille, joita kiinnostaa yhteisistä asioista päättäminen.

Inspehtori on yliopiston professori, joka katsoo osakuntalaisten perään ja jonka apu on monessa visaisessa kysymyksessä tarpeen. Toimii erityisesti osakunnan ja yliopiston välisenä siteenä.

Jaskan grilli on töölöläinen kulttuuri-ilmiö, jonne tullaan kauempaakin yöpurtavan toivossa. Jaskalta saa herkullisia ateriakokonaisuuksia huokeaan hintaan aamun pikkutunneille saakka.

Joulupäivälliset on syyskauden suuri yhteispohjalainen päätösjuhla, täynnä hyvää ruokaa ja joululauluja.

Järjestönauha/värit on nauha, jolla osoitetaan, mihin ylioppilaskuntaan, osakuntaan tai ainejärjestöön henkilö kuuluu. Nauhaa käytetään monissa osakuntajuhlissa joko pitkänä nauhana olan yli tai ruusukkeena. Nauhaa kutsutaan usein myös väreiksi, sillä juuri nauhassa olevat värit kertovat, mistä järjestöstä on kyse. Pohjalaisten osakuntien värit näet alla myös. Fuksit saavat osakuntanauhansa itsenäisyyspäivänä ennen ylioppilaiden soihtukulkuetta.

Kekri on PPO:laisten perinnejuhla syksyllä. PPO:laistaen kakkosjuhla.

Kuraattori eli Q on se vanha osakunta-aktiivi, joka yhä vain tietää, osaa ja on mukana toiminnassa. Kuraattori valvoo osakunnan toimintaa rautaisella otteellaan ja on samalla lempeä lapsenvahti. Kuraattori pitää yhteyttä myös muiden osakuntien kuraattoreihin Helsingissä.

Känkky on oululaisten puheessa lähiöpizzerian vähän kämäinen pizza. Känkyn olennainen ainesosa on majoneesi.

Laulukirja on jokaisen osakuntalaisen taskusta löytyvä kokoelma maakunta-, pöytäjuhla- ja sillislauluja sekä jopa iskelmiä. Kokeneimmat eivät laulujen sanoja tarvitse, vaan uskovat osaavansa kipaleet jo ulkoa. Oman laulukirjansa voi laittaa pöytäjuhlissa kiertämään ja sen sivuille raapustellaan terveisiä omistajalle. Laulukirjasta laulun johtaa laulunjohtaja rapiireineen.

LIMA eli Liian Innokkaat Möykkä-Aktiivit on yhteispohjalainen saunakerho, joka viettää aikaa usein Möykässä. Kerhon jäsenille tiedotetaan aina kun Bottan sauna lämpiää. Kerhon jäsenet saavat myös tietoa Möykän pyyhetilanteesta.

Maakuntakerhot ovat jokaisella osakunnalla toimivia kerhoja, jotka kokoontuvat juhlistamaan omaa maakuntaidentiteettiään. EPOlla Kurikka-kerho, VN:llä Nykarleby-Gillet ja PPO:lla kerhot Lapin Luppo, Oulun Toivo, Jokilaaksolaiset ja Kainuun kerho. Kerhoihin voivat liittyä kaikki pohjalaiset omaan pohjalaisosakuntaan katsomatta!

Manala on legendaarinen ravintola ja baari Bottan yhteydessä. Pohjalaiset voivat hankkia oman osakunnan kautta lounaslippuja.

Molut on oululaisen hulluuden keskittymä ja jakaa suuresti mielipiteitä osakuntalaisten välillä. Se koostuu puoliksi maidosta ja puoliksi oluesta ja toisinaan siihen saattaa törmätä osakunnalla. (Toim. huom. päätoimittaja on molutpuolustaja sekä ylypiästi oululainen)

Möykkä tarkoittaa kellarikerroksen seurustelutiloja saunoineen. Kaikki juhlat päättyvät ennemmin tai myöhemmin Möykkään.

Möykkääntyminen on Bottaantumista muistuttava ilmiö, jota ilmenee viidennen kerroksen osakuntatilojen sijaan Möykässä.

Norrlands Nation (tai Norre) on Pohjalaisten osakuntien yhteinen ystävyysjärjestö Uppsalassa. Vastaa alueeltaan pohjoisinta Ruotsia ja kutsuu osakuntien väkeä mm. toukokuussa järjestettävään kevätjuhlaansa eli Vårbaliin.

Ostrobotnia-talo on meidän jokaisen ikioma kakkoskoti keskellä Helsinkiä. Se sijaitsee Töölössä kovin vaatimattomasti Eduskuntatalon ja Kansallismuseon tienoilla.

Osakunnan kokous eli osko on EPO:n korkein päätäntävaltaa käyttävä elin. VN:llä vastaava elin on nationsmöte ja PPO:lla yleiskokous.

Parttenkoliaaset eli partsut on epolaisten sadonkorjuujuhla yleensä lokakuussa. Puhutaan EPO:n kakkosjuhlana. Jussipaitoja, puukkoja ja kansallispukuja ei katsota kieroon!

Porthan-juhla on suuri yhteispohjalainen juhla, joka järjestetään marraskuun toisena viikonloppuna.

PPO on lyhennei Pohjois-Pohjalaisesta osakunnasta. Kanta-alueeltaan kaikille Pohjois-Pohjanmaalta ja Saamenmaalta kotoisin oleville.

Programkväll on Vasa Nationin oma osakuntailta, joka järjestetään yleensä torstaisin. Tervetulleita sinne ovat kuitenkin kaikki osakuntalaiset kielestä ja kotiseudusta riippumatta.

PV eli Pohjalainen (ruot. ÖD, Österbottniska delegationen) valtuuskunta on pohjalaisten osakuntien yhteistyöelin, joka koostuu osakuntalaisista. PV pyörittää talon toimintaa ja tekee yhteispohjalaista työtä eli yhteistyötä.

Rapiiri on laulunjohtajan miekka. Laulunjohtaja hakkaa rapiiria pöytään saadakseen sitsikansan huomion, sitä ei kannata säikähtää. Sillä johdetaan laulua ja pidetään riehakkaat juhlijat jokseenkin tahdissa ja nuotissa.

Saunatutkinto (tai Möykkätutkinto) on Helsingin yössä tapahtuva viuhahtelu, jossa eri tutkintoasteet ovat suoritettavissa matkan pituuden perusteella.

Seniori tai Sennu on jo valmistunut osakuntalainen, joka kuitenkin yhä syystä tai toisesta pyörii Bottalla tai sen välittömässä läheisyydessä. Ks. bottaantuminen.

Sillis on riehakas herkkuaamiainen, joka tarjoillaan vuosijuhlien ja Porthan-juhlien jälkeisenä sunnuntaina.

Schmollis on civisten laulunlopetushuuto.

Stipendiaatti tarkoittaa stipendiaattia eli pohjalaisten parissa lukukauden viettävää Tarton yliopiston kasvattia. Stipendiaatti on myös meiltä Viroon lähtevä osakuntalainen.

Sähköpostilista on näppärä tapa pysyä kartalla osakunnan tapahtumista. Sähköpostilistalle liittymiseen löydät ohjeet osakuntien nettisivuilta.

Urkki eli St. Urho’s Pub on osakuntalaisten kantapaikka, joka sijaitsee kätevästi Ostrobotnia-talon yhteydessä. Kuraattorien ja puheenjohtajien nimikkotuopit ovat osa osakuntalaista kulttuuriperintöä.

Vasung on virallinen lempinimi Vasa Nationin jäsenistä.

VN on lyhenne Vasa Nationista. Ruotsinkielinen osakunta kaikille Pohjanmaalta kotoisin oleville tai Pohjanmaamielisille.

Vuosijuhlat eli vujut ovat osakunnan suurin tilaisuus eli ykkösjuhla. Juhlassa vietetään osakunnan “syntymäpäivää” kolmen ruokalajin illallisen, laulujen ja puheiden merkeissä. Pohjalaisten vuosijuhlat järjestetään Bottan juhlakerroksessa, ja pukukoodina toimii juhlapuku (esim. iltapuku tai frakki) tai kansallispuku, mutta voi myös käyttää tummaa pukua. Vuosijuhlilla kannetaan myös osakuntanauhoja ja muita akateemisia kunniamerkkejä.

Yhteispohjalainen tarkoittaa kaikkien kolmen osakunnan (PPO, EPO ja VN) jäsenille tarkoitettua toimintaa.

Yleiskokous eli ylko on PPO:n korkein päätäntävaltaa käyttävä elin. VN:llä vastaava elin on nationsmöte ja EPO:lla osakunnan kokous.

ÖÖK eli Österbottniska Översättningsklubben är yksi samösterbottnisk kerho där man i hyvä fiilis pratar ÖÖKiska, den mest kirottu blandningen av ruotsi och finska som on olemassa.

Akademiska danser är vad man kallar salongsdanserna som dansas på årsfesten efter middagsbanketten. Till danserna tillhör bl.a. bekanta danser från de gamlas dans så som vals, cicapo och polonäs.

Akademiska kvarten syftar på att universitetsföreläsnigarna alltid börjar kvart över prick. Om det sägs att föreläsningen börjar kl 14, börjar den de facto kl 14.15.

Akademiska förtjänsttecken / Akademiska ordnar syftar på viss typ av pins, märken och medaljer som delas till aktiva nationsmedlemmar som genom sin insats bidragit stort till nationens verksamhet. Bärs under frackfester såsom årsfester och Porthan-festen på festdräkten (Obs! förtjänsttecken bärs inte med folkdräkt).

Aurea Mediocritas är sällskapet för nationens alla punschälskare! Samlas en gång i månaden antingen till Cok eller Capitel. Under Cok framställer de punsch enligt både beprövade och experimentella recept, och under Capitel avnjuter de den hemgjorda punschen tillsammans med ärtsoppa, sång och ceremoniel.

Biblioteket är ett ställe där man vid sidan om ett brett sortiment böcker hittar ett tyst utrymme såväl under fest som på vardag. Ifall man på riktigt vill framskrida sina studier på Botta, lönar det sig att göra det i biblioteket… eller förkasta hoppet totalt.

Botta är Ostrobotniahuset på talspråk. Kan också syfta på Oy Botta Ab.

Civis är en nationsmedlem som inte längre är gulis. Kallas oftast juniormedlem på VN. De kan du fråga om vad som helst – de vet vad du går igenom och kan svara på det mesta!

E-postlistan är ett smidigt sätt att hålla koll på det viktigaste som händer på nationerna. På nationens hemsidor hittar du instruktioner till hur du prenumenerar till listorna.

EPO står för Etelä-Pohjalainen Osakunta, den finskspråkiga nationen för studerande från Södra och Mellersta Österbotten.

EÜS är Eesti Üliõpilaste Selts, som är de Österbottniska nationernas gemensamma vännation i Tartu och Estlands äldsta och största akademiska manliga studentförening. EÜS:s dörrar är alltid öppna för österbottningarna.

Excu eller exkursion/studiebesök är när ett gäng far iväg för att lära sig något nytt om livet och världen. Nationerna ordnar varje sommar excursioner till hembygden.

Fiducit är gulisarnas slutkläm efter sitzsånger, som ropas högt och gällt. Fiducit ropas också av nationmedlemmar som har varit med nationen 13 eller mera terminer.

Bokklubben Fullbokad har i syfte att samla VN:are med intresse för läsning och tillsammans vidga våra litterära vyer. Förutom regelbundna möten där man diskuterar böckerna som lästs under månaden ordnar klubben även olika litteraturinriktade evenemang och samarbeten med andra klubbar.

Nations/föreningsband är ett band man bär på vissa nationens evenemang som visar vilken studentkår, nation eller ämnesförening en person tillhör. Nationsbandet kan bäras som långt över axeln eller som en rosett. Österbottniska nationernas färger ser du nedan. Gulnäbbar får sitt nationsband på självständighetsdagen innan studenternas fackeltåg.

Gulis eller gulnäbb är första årets nationsmedlem. Yngst och vackrast.

Gulnäbbsansvarig/Gulisansvarig sköter, som namnet säger, om gulisarna genom att ordna också andra trevliga program och fungerar som ett nationsstorasyskon.

Inspektor är en professor på Helsingfors universitet och är länken mellan universitetet och nationen, tar hand om nationsmedlemmarna och kommer med goda råd då det behövs. Du hittar mer information om inspektorerna på nationernas hemsidor.

Jaskan grilli är ett kulturfenomen i stadsdelen Tölö och finns strax utanför vårt nationshus. Hit kommer folk långväga ifrån för att få prisvärd mat, särskilt gott nattetid.

Julmiddagen är höstterminens samösterbottniska avslutningsfest med mycket god mat och julsånger.

Kekri är PPO:s traditionella skördefest, som ordnas på hösten.

Kino Botta finns till för alla nationsmedlemar med ett intresse för film. Klubben träffas 1-3 gånger per månad på söndagskvällar och ser på en film tillsammans enligt bestämt tema.

Klubbrummet är oftast där var festen är som bäst. Där finns också klubbmästarnas “koppi”.

Kurator, eller Q, är en gammal nationsaktiv som vet det mesta om nationsverksamheten. Kuratorn ger goda råd när det behövs (och ibland när det inte behövs). Kurator håller även kontakt med de andra nationernas kuratorer i Helsingfors.

Känkky är Uleåborgarnas benämning för icke-deluxe pizza. Majonnäs är oftast en obligatorisk del av delikatessen.

Landskapsklubbar är på alla österbottniska nationer aktiva klubbar, som samlas för att fira sin landskapsidentitet. På EPO finns Kurikka-kerho och på PPO Lapin Luppo, Oulun Toivo, Jokilaaksolaiset ja Kainuun kerho. På VN är Nykarleby-gillet aktivt, se mer nedan.

LIMA alltså Liian Innokkaat Möykkä-Aktiivit (sve: Överentusiastiska Möykkäaktiva) är en samösterbottnisk bastuklubb som spenderar tid främst i Möykkä. Medlemmarna meddelas varje gång bastun på Botta är varm. se Möykkä nedan.

Manala är den legendariska restaurangen och baren i Ostrobotniahuset. Österbottniska nationsmedlemmar kan åtnjuta bra medlemsförmåner i restaurangen.

Marskalker är fanvakter på nationens årsfest eller på andra viktiga evenemang.

Mötesrummet används, som namnet säger, för nationernas, ÖD:s och kommittéernas möten. Via mötesrummet kommer du också till klubbarnas skåputrymme samt rökrummet.

Möykkä är Bottas bastu-utrymmen i källarvåningen. I utrymmena finns även ett litet kök. Alla nationsmedlemmar kan boka bastun för eget bruk.

Nationsvärja är sångledarens värja. Håller du i värjan är du chef över festen. Med den leder du sången och håller koll på de muntra festdeltagarna. Efter att du lett sången lämnar du värjan på sitt bord. Att leda sång med värja är ursprungligen en estnisk studenttradition.

Nationsmöte är nationens högsta beslutande organ. Mötet hålls ca. 1 gång per månad och leds av nationens inspektor. På mötet diskuteras aktuella ärenden och funktionärsposter väljs.

Nykarleby-gillet vid Vasa nation samlar studerande med anknytning till Nykarleby kommun. Man behöver inte nödvändigtvis vara hemma från trakten för att gå med – också släktband, skolgång eller helt enkelt ett intresse för staden och kommunen räcker fint!

Ostrobotniaexamen eller bottaexamen kan genomföras i Helsingforsnatten, börjar från Möykkä. Du uppnår olika nivåer beroende på resans längd.

Parttenkoliaaset är EPO:s skördefest som oftast hålls i oktober. Äger du en jussipaita eller en folkdräkt är detta ett perfekt tillfälle att gräva fram dem!

POL alltså Pohjalaisten Osakuntien Laulajat är de österbottniska nationernas gemensamma kör. Verksam främst på finska.

PoPo dvs. Pohjalaiset Polyteekkarit är en samösterbottnisk klubb för alla teknologer och teknologsinnade. Verksam främst på finska.

Pohjalaiset Teologit är en samösterbottnisk klubb för alla teologer och teologsinnade. Verksam främst på finska.

Porthanfesten är den samösterbottniska frackfesten som ordnas oftast andra veckoslutet i november.

PPO står för Pohjois-Pohjalainen osakunta. Finskspråkiga nationen för studerande från Norra Österbotten, Kajanaland och Lappland.

Programkvällar är Vasa nations evenemang som ordnas på torsdagar. Kostnaden för att delta på programkvällar hålls till det lägsta möjliga och är ofta gratis.

Salongen är österbottningarnas gemensamma vardagsrum med ett litet kök, bekväma soffor och tv. Flera filmkvällar och övrigt program ordnas i salongen, och härifrån hittar man också de mest förbottande nationsmedlemmarna.

Samösterbottniskt syftar på verksamhet som riktar sig till medlemmar i alla de tre Österbottniska nationerna (PPO, EPO och VN).

Senior är en utexaminerad nationsmedlem som av en eller annan orsak syns till på Botta eller i dess närmiljö.

Silliz, alltså sillfrukost är en läcker frukost som ordnas morgonen efter årsfesterna.

Sitz/Sits är en mycket allmänn samkvämsform bland studenter: En trerättersmiddag med sång och gott sällskap. Oftast har sitzer någotslags tema.

Schmollis är juniorernas slutkläm efter snapsvisor.

Stipendiat är en person från Tartu universitet som tillbringar en utbytestermin vid Helsingfors universitet och på Botta. En stipendiat kan också vara en österbottnisk nationsmedlem som åker på utbyte till Tartu och vår vännation där.

Styrelsemöte (fin: hallitiuksen kokous, halko) är tillfället då styrelsen träffas och bestämmer om och funderar på nationsverksamheten.

Sångboken är ett måste för varje nationsmedlem. I den hittar du alla viktiga och mindre viktiga sånger som sjungs på diverse fester. Under sitzer kan du i sångboken samla hälsningar av dina bordsgrannar, eller till och med hela bordet. Sångledaren är den som har bäst koll på sångboken och leder sånger under sitzer med värjan i högsta hugg.

Urkki, alltså St. Urho’s Pub, är nationsmedlemmarnas stamställe och finns till allas vår glädje i Ostrobotniahuset.

Vasung är det officiella namnet på Vasa nations medlemmar.

VN står för Vasa nation. Svenskspråkiga nationen för alla hemma från Österbotten eller med anknytning till Österbotten.

Köksmästare och klubbmästare är de som sköter mat och dryck på våra fester. De har koll på allt och påminner kanske lite om dina föräldrar.

Årsfest (fin: vuosijuhla eller vuju) är nationens största och bästa fest. På festen firas nationens årsdag i form av en trerätters bankett med sång och tal. Österbottniska nationernas årsfester ordnas på Bottas festvåning och klädkoden är akademisk högtisdräkt, alttså frack, lånklänning eller folkdräkt. Mörk kostym går också att använda. På årsfesten bärs nationsband och andra akademiska förtjänsttecken.

Österbottniska Delegationen, eller ÖD, (Pohjalainen Valtuuskunta, PV) är de Österbottniska nationernas officiella samarbetsorgan och består av nationsmedlemmar. ÖD sköter det mesta kring våra gemensamma utrymmen och utför samösterbottniskt samarbete.

ÖÖK alltså Österbottniska Översättningsklubben är yksi samösterbottnisk kerho där man i hyvä fiilis pratar ÖÖKiska, den mest kirottu blandningen av ruotsi och finska som on olemassa.

Etelä-Pohjalainen Osakunta

Reeta Hasunen

• Fuksivuotesi: 2025

• Mitä opiskelet? englantia

• Mistä olet kotoisin? Vähästäkyröstä

• Yllättävä fakta itsestäsi: olen suomenmestari

• Lempiartisti: riippuu fiiliksestä, yleensä joku joka tekee mahdollisimman masentavaa musiikkia

• Lempipaikka Helsingistä: botta

• Lempi sitsilaulu: mitähä tuollaasekki

• Möykkä vai vitonen? Vitonen all the way
• Sitsit vai approt? sitsit
• Kossu vai jallu? kossu
• Unicafe vai Manala? Manala best

• Elämänohjeesi: jos kun mietit vastuutehtävien ottamista, niin suosittelen jättämään ne ainakin fuksivuonna alle kolmeentoista, nimimerkillä oli hieman kiire vuosi.

Maria Sillanpää

• Fuksivuotesi: 2025

• Mitä opiskelet? Kasvatustieteitä / luokan opettaja

• Mistä olet kotoisin? Kurikasta, Etelä-Pohjanmaalta

• Yllättävä fakta itsestäsi: Minulla on sininen vyö hapkidosta

• Lempiartisti: Mulla ei oo lempiartistia, kuuntelen tosi paljon leffamusiikkia!Lempipaikka Helsingistä: Munkkiniemen ranta

• Lempi sitsilaulu: Finlandia

• Möykkä vai vitonen? Vitonen
• Sitsit vai approt? Sitsit
• Kossu vai jallu? Kossu taipuu moneen! Fun fact: veljeni asuu aivan Koskenkorvan viinatehtaan vieressä.
• Unicafe vai Manala? Manala, ehdottomasti!

• Elämänohjeesi: Jos et lue sähköpostia se ei voi satuttaa sinua…

Pohjois-Pohjalainen Osakunta

Niko Typpö

• Fuksivuotesi: 2024

• Mitä opiskelet? Tietojenkäsittelytiede

• Mistä olet kotoisin? Ylivieska

• Yllättävä fakta itsestäsi: Osaan soittaa haitaria

• Lempiartisti: Nujabes

• Lempipaikka Helsingistä: Oma kämppä :D

• Lempi sitsilaulu: Saaremaa valss

• Möykkä vai vitonen? Möykkä
• Sitsit vai approt? Sitsit
• Kossu vai jallu? Kossu
• Unicafe vai Manala? Manala

• Elämänohjeesi: Tapahtumiin kannattaa osallistua matalalla kynnyksellä, jotta pääsisi tutustumaan uusiin ihmisiin.

Roope Kaikkonen

• Fuksivuotesi: 2024

• Mitä opiskelet? tietojenkäsittelytiedettä

• Mistä olet kotoisin? Oulu

• Yllättävä fakta itsestäsi: Lapsena melkein puhkaisin oman silmäni.

• Lempiartisti: Godspeed you black emperor

• Lempipaikka Helsingistä: Ostrobothnia. Erityisesti kun olen synkkä, seuraton.

• Lempi sitsilaulu: Kun, veikot, kaupungilla harhaan

• Möykkä vai vitonen? Vitonen(5)

• Sitsit vai approt? Sitsit

• Kossu vai jallu? En osaa nimetä kertaa jolloinka olisin jallusta nauttinut.

• Unicafe vai Manala? Tainnu käydä tänä vuonna enemmä Manalassa kuin Unicafessa joten Manala

• Elämänohjeesi: Jos kurssilla on erikseen tentti ilmottautuminen, joka avautuu kesken kurssin, niin silloin SINÄ LAITAT ITSELLESI MUISTUTUKSEN, sillä ikinä ei ole hauskaa mennä uusintatenttiin tai pahimmassa tapauksessa akvaariotenttiin

Vasa Nation

Morris Björni

• Gulisåret: Jag var gulis 2023

• Vad studerar du? Informationsteknik vid Arcada

• Varifrån är du? Hemma från Kristinestad

• En överraskande fakta om dig: Ja ha vari på sitz me klänning

• Favoritartist: Sub Focus

• Favoritplats i Helsingfors: Botta

• Favoritsång på sitser: Kåtungfields

• Möykkä eller femte? Femte
• Sits eller appro? Sitz!
• Kossu eller jallu? Båda😋
• Unicafe eller Manala? Manala🙏🏻

• Överlevnadstips: Drick mycky vatten så får man typ itt nå krapula!

Fanny Östman

• Gulisåret: Jag var gulis år 2024

• Vad studerar du? Jag studerar till sjukskötare på Arcada

• Varifrån är du? Hemma från Jakobstad

• En överraskande fakta om dig: Jag kan texten till nästan alla KAJ-låtar ordagrant😝

• Favoritartist: Veronica Maggio

• Favoritplats i Helsingfors: Förmodligen min nyinflyttade lägenhet!

• Favoritsång på sitser: Jag trivs bäst i Österbotten

• Möykkä eller femte? Femte
• Sits eller appro? Sitz 100%
• Kossu eller jallu? Kossu
• Unicafe eller Manala? Manala!

• Överlevnadstips: Ha alltid en full laddad telefon😅

Kun, veikot, kaupungilla harhaan
ja olen synkkä, seuraton
Mä silloin tiedän paikan parhaan,
se Ostrobotniamme on!

Talomme laulu alkaa näillä sanoilla, ja juuri sitä tarkoitamme, kun laulamme Ostrobotniamme olevan paikka parhain.

Ostrobotnia, eli Botta, on pohjalaisten osakuntien toiminnan ydin ja pohjalaisten ylioppilaiden toinen koti. Bottalla kokoustetaan, juhlitaan, opiskellaan, harrastetaan, hengaillaan — eletään pohjalaista opiskelijaelämää.

Talo on erityisesti arkisin pohjalaisten käytettävissä lähes vapaasti omilla avaimilla, joita voi hakea omalta osakunnalta. Viikonloppuisin Bottan on useimmiten vallannut jotkut juhlat.

Avainten ja ylipäätään osakuntatilojen käyttöön liittyy vastuuta, sillä vastuu yleensä kuuluu hauskanpitoon ja vapauksiin. Tiloja käytetään monen henkilön sekä tahon toimesta, joten tiloista tulee pitää yhdessä huolta.

Osakuntatilat löytyvät talon viidennestä kerroksesta sekä kellaritiloista. Bottan tiloja käytetään muun muassa Pohjalaisten osakuntien laulajien ja Pohjalaisten tanssikerhon harjoituksiin. Kuorosta ja tanssikerhosta kuulet lisää esimerkiksi Fuksiaisissa ja pysymällä ajan tasalla tiedotuksessa.

Osakunnalle kannattaa tulla rohkeasti käymään, vaikkei sieltä ketään tuntisi. Bottalla tutustuu erittäin nopeasti muihin ja vanhemmat opiskelijat ottavat lämpimästi vastaan. Osakuntien toimistopäivystyksissä on myös hyvä tulla vierailemaan kirjautuakseen jäseneksi, hakeakseen lounaslippuja tai ihan muuten vain käväsemään. Toimistot löytyvät heti aulaan saavuttua oikealle kääntymällä.

Viidennessä kerroksessa on tiloja, joita voi varata tapahtumakäyttöön. Varaustilanteen voit tarkistaa Pohjalaisten yhteisestä tilavarauskalenterista.

Klubihuoneessa järjestetään Etu-Töölön parhaimmat bileet. Siellä on taatun tanssifiiliksen aiheuttavat äänentoistolaitteet. Klubihuoneessa voit löytää tarpeen käteiselle. Toisinaan sitä käytetään myös sitseihin, jos kyseessä on hieman pienemmät sitsit. Arkisin klubihuonetta saatetaan käyttää tanssiharjoitusten järjestämiseen.

Juhlasalissa järjestetään isommat sitsit ja juhlat. Juhlasalissa on vähintään yhtä hyvät äänentoistolaitteet, joten jatkoilla juhlasali taipuu myös toiseksi biletilaksi tai esiintymistilaksi bändeille. Arkena juhlasalissa pidetään tanssi- ja kuoroharjoituksia.

Juhlasalin ja klubihuoneen lisäksi juhliin tai muihin tapahtumiin käytetään Teatteria, jossa on paljon mukavia istumapaikkoja ja laitteet videontoistoon. Siellä järjestetäänkin esimerkiksi elokuvailtoja sekä lautapelikerhon kokoontumisia.

Bottalta löytyy tapahtumakäyttöön suunnattu keittiö, joka on emäntien valtakunta. Keittiötä käytetään yleensä varattuna ja on hyvin tärkeää, että keittiö pysyy järjestyksessä ja jääkaappien sisältöön ei kosketa. Keittiöstä löytyy arvokkaita ammattitasoisia välineitä, joita kannattaa käyttää ainoastaan jos oikeasti osaa.

Botta on pohjalaisten menomestan lisäksi oiva paikka opiskella. Kirjastossa voit opiskella pohjalaisessa seurassa ilman häiriöitä. Kirjastosta löytyy myös paljon lainattavia kirjoja, ja Pohjalaisen Valtuuskunnan kirjastonhoitajalta voi toivoa teoksia hankittavaksi. Kirjaston kokoelman löytää Pohjalaisen Valtuuskunnan nettisivuilta.

Salonki on Bottan olohuone, ja sieltä löytyykin aina kaikki bottaantuneimmat henkilöt. Sitsien ja muiden juhlien aikana sitä pidetään rauhallisena tilana. Sieltä löytyy kaikki mitä voikaan tarvita: jääkaappi, mikro, kahvinkeitin, telkkari pelikonsoleineen, astianpesukone sekä asioita, joilla voi pitää yhteisistä asioista huolta. Salonki toimii myös opiskelutilana, jos haluaa olla saamatta asioita aikaiseksi. Salongin kautta pääsee Pohjalaisten talosäätiö Ostrobotnian toimistoon, jossa tulet käymään noutaaksesi avaimen osakuntatiloihin.

Kokoushuone on myös varattava tila, ja nimikin kertoo hyvin, mihin käyttötarkoitukseen huone on. Kokoushuoneen takaosasta löytyy kerhojen varastotilat.

Aitoon Bottakokemukseen liittyy myös Manalassa lounaan syöminen sekä afterit St. Urho’s Pubissa. Ne ovat ravintolayhtiömme Oy Botta Ab:n omistamia ravintoloita, ja osakuntalaisena niistä saa etuja. Ravintolat sijaitsevat Bottan ensimmäisessä kerroksessa. Toisesta ja kolmannesta kerroksesta löytyy Botta Eventsin juhlatilat, joissa vietetään pohjalaisten suuret juhlat eli Porthanit ja osakuntien vuosijuhlat.

Pohjalaisten juhlien jatkoilla tai niiden jälkeen on hyvin yleistä käydä myös Bottan vieressä sijaitsevalla Jaskan grillillä. Varsinaisesti Ostrobotniaan se ei kuulu, vaikkakin kulttuurillisesti kyllä.

Pohjalaisilla on useita ystäväjärjestöjä, mutta Eesti Üliõpilaste Seltsin kanssa tehtävä yhteistyö näkyy Bottalla eniten, sillä lukukausittain meille tulee stipendiaatti Tartosta ja me lähetämme yhden stipendiaatin sinne. Suurilla juhlilla sieltä tulee paljon porukkaa ja me käymme myös siellä ahkerasti. Virolainen opiskelijakulttuuri on myös vahvasti vuotanut Suomeen. Pohjalaiset myös suosittelevat lämpimästi ainakin yhden vapun viettämistä Tartossa, mutta sen suhteen kannattaa olla varovainen, sillä Tarton vapun haluaa kokea todennäköisesti uudestaankin.

Kaikki Bottalla vietetyt juhlat päättyvät ennemmin tai myöhemmin Möykkään. Möykällä tarkoitetaan kellarikerroksen saunaa seurustelutiloineen. Möykkään löytää sisäpihalta, Töölönkadun puolelta löytyvän portin läpimenemällä. Möykässä selviät pitkälle kun muistat saunaetiketin ja juoda vettä.

Talon laulun viimeinen säkeistö kuvastaakin sukupolvelta toiselle jatkunutta perinnettä siitä, miten Bottalla tulee vietettyä pitkiäkin aikoja iloisessa ja pohjalaisessa tunnelmassa. Näihin sanoihin toivotamme juuri sinut tervetulleeksi Ostrobotnialle:

Me emme laulamasta lakkaa
ennen kuin aamu sarastaa
Ei täältä kesken poistutakaan,
tääl’ juodaan kautta Pohjanmaan!

Pohjalaisilta osakunnilta löytyy monenlaisia kerhoja. Vaikka jokin kerho olisi tietyn osakunnan alaisuudessa, jäseniksi ovat yleensä tervetulleita kaikki toiminnasta kiinnostuneet osakuntaan katsomatta.

Myös Pohjalaisen valtuuskunnan alaisuudessa toimii kerhoja. Nämä kerhot ovat kaikkien pohjalaisten yhteisiä. Kerhojen tapahtumista ja toiminnasta saat tietoa niiden Telegram-ryhmistä. Linkkejä ryhmiin löydät Bottalla!

Yhteispohjalainen Homosaatiokerho

Yhteispohjalainen Homosaatiokerho eli Samösterbottniska Homosaatio Klubben eli Homokerho on syksyllä 2025 perustettu Pohjalaisen Valtuuskunnan kerho. Kerho on jatkumoa Bottan rikkaalle, vuosia kestäneelle queer-kulttuurille. Jo 70- ja 80-luvulla Botta oli the bilepaikka homoille ja edelleen Ostrobotnian juhlakerroksessa kokoonnutaan queer-bileiden merkeissä. Homokerhon tavoitteena on toimia yhteisosakuntalaisena yhteisönä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille ja allyille ja kertoa, että mekin ollaan täällä. Kerho järkkää monenlaista tapahtumaa jäsenistön mielenkiinnon mukaan: esimerkiksi excuja museoihin ja tapahtumiin, sitsejä, workshoppeja ja rentoja hengailuiltoja. Kesällä kerholla on Pride-yhteislähtö ja puistohengailu. Seuraa kerhoa Instagramissa @pohjalaisethomot tai etsi Bottalta QR-koodi kerhon Telegram-ryhmään.

Pohjalaiset teologit

Kerhoon ovat tervetulleita kaikki teologit ja teologiasta kiinnostuneet. Kerho järjestää kaikenlaisia tapahtumia sitseistä piispan vierailuihin ja viinin maisteluun.

Yppeli

Yppeli on Bottan oma lautapelikerho. Kerho järjestää lautapeli-iltoja. Kerho järjestää välillä myös roolipelejä.

Pohjalaisten osakuntien laulajat, POL

Pohjalaisten oma kuoro, joka harjoittelee Bottalla maanantaisin. Koelauluja järjestetään aina lukukauden alussa, mutta mukaan voi pyrkiä kesken kaudenkin.

Yhteispohjalainen panoseura

Kerhossa pääsee tutustumaan oluenpanon saloihin ja tekemään omaa olutta.

Pohjalaiset Polyteekkarit, PoPo

Kerho niin teekkareille kuin teekkarimenosta kiinnostuneille. Kerho järjestää teekkarihenkisiä sitsejä ja iltamia.

Pohjalaisten Osakuntien Tanssikerho, POT

Kerho järjestää pidempiä tanssikursseja Bottalla joka tiistai, sekä lyhyempiä tiiviskursseja vaihtuvina päivinä. Kerhon toimintaan kuuluvat myös tanssibileet, joissa kursseilla opittuja taitoja pääsee käyttämään. Kursseille voi osallistua parin kanssa tai ilman paria.

De Österbottniska nationerna har många olika klubbar. Även om en klubb hör till en viss nation är alla som är intresserade av verksamheten vanligtvis välkomna som medlemmar, oavsett nationstillhörighet.

Det finns också klubbar som verkar under Österbottniska delegationen. Dessa är gemensamma för alla österbottningar. Information om föreningarnas evenemang och verksamhet hittar du i deras Telegram-grupper. Länkar till grupperna hittar man på Botta!

Samösterbottniska Homosaatioklubben

Yhteispohjalainen Homosaatiokerho, eller på svenska Samösterbottniska Homosaatio Klubben, oftast kallad Homoklubben, är en klubb inom Pohjalainen Valtuuskunta som grundades hösten 2025.

Föreningen för vidare Bottas rika queerkultur som har funnits i många år. Redan på 1970- och 1980-talen var Botta ett av de främsta festställena för homosexuella, och än idag samlas människor på Ostrobotnias festvåning för queera evenemang.

Klubbens mål är att fungera som en gemensam gemenskap för sexuella och könsminoriteter samt allierade inom nationerna, och att visa att även vi finns här. Föreningen ordnar olika typer av verksamhet utifrån medlemmarnas intressen, till exempel exkursioner till museer och evenemang, sitsar, workshops och avslappnade umgängeskvällar.

Klubben på Instagram: @pohjalaisethomot

Pohjalaiset teologit

Alla teologer och personer med intresse för teologi är välkomna. Klubben arrangerar olika typer av evenemang, från sitsar till biskopsbesök och kyrkvinprovningar.

Yppeli

Yppeli är Bottas egen brädspelsklubb. Den ordnar brädspelskvällar och ibland även rollspel.

Pohjalaisten osakuntien laulajat (POL)

Österbottningarnas egen kör, som övar på Botta varje måndag. Provsjungningar hålls i början av varje termin, men det går också att söka sig med mitt under terminen.

Yhteispohjalainen panokerho

I denna klubben kan man lära sig ölbryggningens hemligheter och brygga sitt eget öl.

Pohjalaiset Polyteekkarit (PoPo)

En klubb för teknologer och för alla som är intresserade av teknologkulturen. Klubben ordnar teknologinspirerade sitsar och kvällsfester.

Pohjalaisten Osakuntien Tanssikerho (POT)

Dansklubben arrangerar längre danskurser på Botta varje tisdag samt kortare intensivkurser på varierande dagar.

Till verksamheten hör också dansfester där deltagarna får möjlighet att använda de färdigheter de lärt sig under kurserna. Kurserna kan besökas både med eller utan danspartner.

Yhteisosakuntalaisuudella tarkoitetaan sitä, ettei opiskelijaelämä rajoitu vain omaan osakuntaan. Osakuntien tapahtumissa, vuosijuhlilla ja muissa yhteyksissä tutustuu nopeasti ihmisiin yli osakuntarajojen – ja juuri siinä piilee yksi osakuntaelämän parhaista puolista.

Tervetuloa osakunnalle, arvon fuksi! Olet tähän mennessä tehnyt yhden opiskeluaikasi parhaista päätöksistä liittymällä johonkin Helsingin yliopiston 15 osakunnasta.

Pohjalaisosakunnat – eli kolme näistä viidestätoista – ovat kuitenkin hieman poikkeuksellinen tapaus. Ne toimivat kaikki saman katon alla Ostrobotnialla ja jakavat yhteispohjalaisessa hengessä saman keittiön, salongin, saunan sekä juhlatilat. Vaikka jokaisella osakunnalla on omat perinteensä ja oma identiteettinsä, arjessa kohdataan jatkuvasti myös muiden pohjalaisosakuntien jäseniä.

Osakuntaelämä ei kuitenkaan rajoitu Ostrobotnialle. Helsingin yliopistossa toimii lisäksi 12 muuta osakuntaa, jotka edustavat eri maakuntia ja alueita. Ne järjestävät runsaasti toimintaa, johon myös muiden osakuntien jäsenet ovat tervetulleita. Suurin osa osakunnista toimii suomeksi, osa ruotsiksi, mutta käytännössä lähes kaikkialla voi osallistua myös toisella kotimaisella.

Jokaisella osakunnalla on omat tapansa ja perinteensä. Tilat, virkailijat, tapahtumakulttuuri, laulut ja etiketit vaihtelevat paljonkin osakunnasta riippuen. Juuri se tekee osakuntakentästä niin kiinnostavan – aina löytyy jotain uutta koettavaa.

Kun itse liityin Nylands nationiin fuksisyksyllä 2021, en olisi osannut arvata, kuinka merkittäväksi yhteisosakuntalaisuus omassa opiskelijaelämässäni muodostuisi. Kaikki sai alkunsa ensimmäisen opiskeluvuoteni lopuksi, kun lähdin filosofisen tiedekunnan promootioon osakuntani airueksi. Yhdessä muiden osakuntien airuiden kanssa mahdollistimme vastavalmistuneille maistereille ja tohtoreille unohtumattoman, kolmipäiväisen juhlan.

Promootiossa huomasin ensimmäistä kertaa, kuinka monipuolinen osakuntakenttä todellisuudessa on. Jokaisessa osakunnassa oli mukavia, lämpimiä, osaavia ja aktiivisia ihmisiä, joiden kanssa löytyi yhteinen sävel nopeasti. Osakunnat olivat erilaisia, mutta osakuntalaisuus itsessään yhdisti meitä kaikkia.

Promootiosta innostuneena ryhdyin edustamaan osakuntaani muiden osakuntien vuosijuhlilla, joissa tutustuin yhä useampiin eri osakuntien aktiiveihin. Vähitellen tuttuja alkoi löytyä kaikkialta: kampuksilta, luentosaleista, Unicafén jonosta, lähikaupasta ja joskus jopa omasta rappukäytävästä.

Samalla myös kynnys osallistua muiden osakuntien tavallisiin tapahtumiin madaltui. Huomasin jossain vaiheessa viettäväni enemmän aikaa muilla osakunnilla kuin omallani. Oli kyse sitseistä, saunasta tai ihan tavallisesta arki-illasta, tiesin voivani ilmestyä paikalle ja löytäväni tuttuja kasvoja. Erityisesti sitsit tuntuivat nopeasti tutuilta, sillä tietyt laulut ja perinteet ovat osakunnasta riippumatta myös yhteisiä. Yhteisosakuntalaiset ystävyyssuhteet kuljettivat minua niin eri luottamustehtäviin järjestöissä ja ylioppilaskunnassa kuin myös unohtumattomille retkille ympäri Suomea ja Eurooppaa.

Nykyään suurin osa lähipiiristäni koostuu ihmisistä, joihin olen tutustunut juuri yhteisosakuntalaisuuden kautta. Vaikka oma aktiivikauteni alkaa vähitellen lähestyä loppuaan, tiedän sitoneeni osakuntavuosien aikana ystävyyssuhteita, jotka kantavat vielä pitkälle opiskeluaikojen jälkeen. Myös pohjalaisuudesta olen saanut oman osani muutettuani yhteisosakuntalaisuuden myötävaikutuksella löytyneen epolaisen kanssa saman katon alle.

Kannustan lämpimästi tutustumaan osakuntauran alussa ennen kaikkea oman osakunnan jäseniin ja muihin pohjalaisiin. Sen jälkeen kannattaa rohkeasti käydä katsomassa myös, mitä muissa osakunnissa tapahtuu. Voi hyvin olla, että huomaat pian tuntevasi ihmisiä ympäri osakuntakenttää – ja yhtäkkiä muidenkin osakuntien kynnykset tuntuvat yhtä matalilta astua sisään kuin oman.

Civis Elsa Lindeberg

Nylands nation

Osakuntien Yhteisvaltuuskunnan varapuheenjohtaja

Svenska Nationer och Ämnesföreningar:n varapuheenjohtaja

7 vinkkiä yhteisosakuntalaisuuden valjastamiseen

1. Ota osakuntien somet seurantaan!

2. Mene yksin tai ystävän kanssa toisen osakunnan tapahtumaan, esim. sitseille. Voi aina ilmoittautuessaan toivoa saavansa istua ystävän vieressä - tai voi pyytää uusia tuttavuuksia!

3. Tutustu muihin osakuntiin avajaiskarnevaaleilla, fuksiseikkailussa tai sivustolla osakunta.fi !

4. Osallistu yhteisosakuntalaisiin tapahtumiin kuten osakunta-approille tai muihin OYV:n järjestämiin tapahtumiin

5. Osallistu osakuntasi airuena yliopiston promootioissa tai muissa suurissa tapahtumissa

6. Sido uusia kaverisuhteita, ystävyyksiä ja tuttavuuksia muilta osakunnilta!

7. Mikäli kunniahimo iskee, aktivoidu yhteisosakuntalaisissa järjestöissä, kuten Bottan omassa Pohjalaisessa Valtuuskunnassa, osakuntien yhteistyöelimessä Osakuntien Yhteisvaltuuskunnassa tai ylioppilaskuntapoliittisissa Osakuntalaisessa Unionissa tai Svenska Nationer och Ämnesföreningarissa!

Valtiotieteellisen tiedekunnan promootio 2026

Promootiot ovat kolmepäiväisiä valmistujaisjuhlia maistereille ja tohtoreille. Niitä järjestetään tiedekunnasta riippuen 3-8 vuoden välein loppukeväisin. Promootioihin osakunnat ja tiedekuntajärjestöt lähettävät ylioppilaita avustamaan tapahtuman järjestämisessä: airuena toimiminen on kunniatehtävä, jossa edustaa omaa osakuntaansa ylioppilaslakissa ja osakunnan airutnauhoissa.

Olin mukana järjestämässä valtiotieteellisen tiedekunnan promootiota toukokuussa 2026. Kolmepäiväiset juhlallisuudet sisältävät laakeriseppeleiden sitomista, juhlallista pönöttämistä oviaukoilla ja käytävissä, minuutintarkkojen aikataulujen seuraamista sekä tavaroiden kantamista paikasta A paikkaan B, ja paikasta B paikkoihin C ja D. Promootiojuhlat huipentuvat tanssiaisiin Vanhalla Ylioppilastalolla, joka vuodesta 1870 on ollut akateemisten juhlien päänäyttämö.

Promootiotanssiaisten jälkeen tapahtuu jotain lähes yhtä näyttävää: koko, yli satapäinen juhlaväki kokoontuu Vanhan Ylioppilastalon edustalle aloittaakseen promootion viimeisen ohjelmanumeron, yökulkueen, läpi Helsingin yön. Juhlaväki kokoontuu tiedekunnan entisille opiskelijoille merkittäville paikoille ja pitävät puheita ja laulavat ylioppilaslauluja.

Vaikka olen kokenut jo useamman promootion, tapahtui tällä kertaa jotain ennennäkemätöntä: Kello kolmelta yöllä, Havis Amanda-patsaalla, Kauppatorin ja Esplanadin kohdalla, puheenpitäjä riisui kenkänsä ja sukkansa, ja hyppäsi Havis Amandan suihkulähteeseen. Tästä innostuneina myös osa airuista riisuivat kenkänsä ja sukkansa ja seurasivat perässä. Lopulta, lähes kymmenpäinen raukea mutta naureskeleva ylioppilasjoukko poseerasi juhlavasti jalat suihkulähteen kylmässä vedessä kuvaajalle. Näky oli absurdi, mutta samalla fantastinen. Tämän jälkeen airuet vähitellen kipusivat suihkulähteestä pois, pukivat sukkansa ja kenkänsä, ja matka jatkui urheasti ylös Observatoriomäen huipulle. Auringon noustessa viimeisen puheen aikana promootion magia viimein raukesi, ja siirryimme Bottan vitoseen jatkoille pitkälle aamuun.

Muut osakunnat ja heidän tilansa

Osakuntien yhteisvaltuuskunta (OYV) on kaikkien yliopistolaissa mainittujen osakuntien yhteistyöelin. Tällaisia osakuntia on Helsingin yliopistossa 15, Aalto-yliopistossa yksi.

Nylands Nation

Lyhenteeltään NN, tuttavallisemmin Nylle. Myös heidän ikiomasta osakuntatalostaan käytetään nimitystä Nylle. Onneksi kontekstista saa selvyyden, että puhutaanko osakunnasta vai osakuntatalosta. Heillä on rahaa, hyvät juhlat ja oma saari. Pitää olla kuitenkin varovainen, sillä he ovat onnistuneet vakuuttamaan kaikki siitä, että tämä on täysin normaalia.

Eteläsuomalainen osakunta

Kutsutaan ESOksi. Asuivat HYYn kiinteistökatastrofiin asti Uudella ylioppilastalolla Teologien kanssa samoissa tiloissa, ovat tällä hetkellä evakossa Hämäläis-Osakunnan talossa. Stadilaisosakunta, mutta jotenkin onnistuvat jopa saada Vantaan kuulostamaan houkuttelevalta kunnalta.

Savolainen osakunta

Vastaa nimeen SavO. Asui ennen Varsinaissuomalaisten kanssa Uuden ylioppilastalon ylimmässä kerroksessa, jota kutsuttiin Vinniksi. Tällä hetkellä evakossa Satakuntatalolla. Savolaisilla on vahva yhteishenki ja taito vastata kysymyksiin siten, ettei kukaan tiedä, oliko vastaus kyllä vai ei.

Karjalainen Osakunta

Lyhenteeltään KO, mutta kun “koo oo” ei tunnu järkevältä suussa, niin kutsutaan yleensä karjalaisiksi. Asui ennen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistaman Domus Gaudiumin (kutsutaan myös DGksi tai Dommaksi) tiloissa kahden muun osakunnan kanssa, on nykyään evakossa Casa Academican (ks. Keskisuomalainen osakunta) viidennessä kerroksessa muiden Domus Gaudiumin osakuntien kanssa. Domus Gaudiumin osakuntia tai osakuntatiloja kutsutaan (tai kutsuttiin…) DGOksi. Tunnettu vieraanvaraisuudestaan, heidän tapahtumilta ei lähdetä janoisina.

Hämäläis-Osakunta

Lyhenteeltään HO, mutta tässä on sama ongelma kuin karjalaisilla. Hämäläiset ovat kuitenkin onnistuneet kasvattamaan brändiään niin, että heillä on montakin nimeä; hämis, hämbyli, gönua, humalais-osuuskunta… Heidän kanssaan kannattaa ystävystyä, koska heillä on rahaa, kovat bileet ja kesäpaikka. Tiettyä varovaisuutta tulee kuitenkin käyttää. Heillä on hieno oma talo, jota yleisimmin kutsutaan hämikseksi. Hämiksellä toimii arkipäivisin myös opiskelijaravintola.

Keskisuomalainen Osakunta

KSO. Omistaa talon nimeltä Casa Academica yhdessä hankenilaisten kanssa. Taloa kutsutaan yleensä Kasaksi tai Sasaksi. Se sijaitsee vain kivenheiton päässä Bottalta. KSO jakaa talon 2. kerroksen hankenilaisten kanssa osakuntatiloikseen. Symppikset kuitenkin enimmäkseen sinne, sillä ei ole varmasti helppoa asua hankenilaisten kanssa samoissa tiloissa.

Kymenlaakson Osakunta

Tunnetaan parhaiten nimellä KyOOOOOOO. Toinen DGOlaisista. Omistavat kurkkumopon. Kymäläisilläkin on mökki, joka muiden osakuntien mökeistä poiketen on koko vuoden auki. Aika pieni osakunta, mutta sitäkin äänekkäämpi.

Åbo Nation

ÅN. Jos ei ole tarpeeksi ruotsin tunneilla tullut käytyä, niin lausutaan oo-än. Asuivat Uudella ylioppilastalolla Nypoleniksi ristityissä tiloissa. Nykyisin talottomia, mutta asuu Öffenin kanssa Vallilassa Tempoleniksi (temporary Nypolen) nimetyssä tilassa.

Varsinaissuomalainen osakunta

VSOksi kutsutaan. Saivat juuri sopivasti Vinniltä (ks. Savolainen osakunta) häädön tultua omat tilat käyttöön, eli ylioppilashuone Alinan. Turkulaisuudesta huolimatta varsin mukavaa porukkaa.

Satakuntalainen Osakunta

Nimitykseltään SatO. Omistavat Satakuntatalon, joka sijaitsee Kampissa. Tämä on todellinen osakuntakommuuni, sillä Satakuntatalossa on asuntojakin. Jos tunnet yhden satakuntalaisen, tunnet kohta viisi.

Wiipurilainen Osakunta

WiO. Kolmas DGOlaisista. Heillä on paljon rahaa. Mainittakoon vielä, että DGOlaiset asuvat nykyisin Casan 5. kerroksessa. Suuri osakunta, ja heitä löytää usein bottaltakin. Heitä on oikeastaan kaikkialla.

Östra Finlands Nation

ÖFN lyhenteeltään, mutta liian vaikeita kirjaimia lausua yksitellen niin kavereiden kesken sanotaan Öffeniksi tai jotain vastaavaa. Täysin samassa tilanne kuin Åbo Nationilla, eli asuivat Nypolenilla ja nykyään Vallilassa ”Tempolenilla”. Hyvin pieni osakunta, mutta sitäkin parempi meno.

Teknologföreningen

Aalto-yliopiston ainoa osakunta, joka on ruotsinkielisille teekkareille. Lyhenteeltään TF ja tiloinaan heillä toimii Urdsgjallar, joka on tosin tällä hetkellä remontissa, eli heilläkin on evakkoa. He sentään pääsevät takaisin kotiin. Heidän tilojaan kutsutaan yleensä suomenkielisten keskuudessa Täffäksi, joskin Täffällä tarkoitetaan oikeastaan heidän ravintolaansa. Täffä sijaitsee koko yliopiston tapaan Espoon Otaniemessä. Oman ravintolan, orkesterin ja talon ansiosta he ovat onnistuneet rakentamaan vaikuttavan opiskelijayhteisön Otaniemeen.

Med samnationsgemenskap menas att studielivet inte behöver begränsas till den egna nationen. Genom nationernas evenemang, årsfester och andra gemensamma aktiviteter lär man snabbt känna människor över nationsgränserna – och just där ligger en av de bästa sidorna av nationslivet.

Välkommen till nationen, bästa gulis! Genom att gå med i en av Helsingfors universitets femton nationer har du redan fattat ett av de bästa besluten under din studietid.

De österbottniska nationerna – tre av universitetets femton nationer – utgör ändå ett litet undantag. Alla tre verkar under samma tak på Ostrobotnia och delar kök, salong, bastu och festlokaler i sann österbottnisk samanda. Varje nation har sina egna traditioner och sin egen identitet, men i vardagen möter man ständigt medlemmar från de andra österbottniska nationerna.

Nationslivet stannar ändå inte vid Ostrobotnia. Vid Helsingfors universitet finns ytterligare tolv nationer som representerar olika landskap och regioner. De ordnar ett stort utbud av verksamhet där också medlemmar från andra nationer är välkomna. De flesta nationerna verkar på finska, några på svenska, men i praktiken går det nästan överallt bra att delta på det andra inhemska språket.

Varje nation har sina egna seder och traditioner. Lokalerna, funktionärerna, evenemangskulturen, sångerna och etiketterna skiljer sig ofta mycket åt. Just det gör nationsfältet så fascinerande – det finns alltid något nytt att upptäcka.

När jag själv skrev in mig vid Nylands nation hösten 2021 hade jag ingen aning om hur betydelsefull samnationsgemenskapen skulle bli för mig. Allt började i slutet av mitt första studieår, då jag deltog som marskalk för min nation vid filosofiska fakultetens promotion. Tillsammans med marskalkerna från de andra nationerna fick vi vara med och skapa en oförglömlig tredagarsfest för de nyblivna magistrarna och doktorerna.

Under promotionen insåg jag för första gången hur mångsidigt nationslivet vid Helsingfors universitet faktiskt är. I varje nation fanns trevliga, varma, engagerade och kunniga människor som det var lätt att hitta en gemensam ton med. Nationerna var olika, men själva nationsgemenskapen förenade oss alla.

Inspirerad av promotionen började jag representera min nation vid andra nationers årsfester, där jag lärde känna allt fler aktiva från olika nationer. Småningom började jag stöta på bekanta överallt: på campus, i föreläsningssalarna, i kön till Unicafé, i matbutiken och ibland till och med i mitt eget trapphus.

Samtidigt blev tröskeln att delta i andra nationers vanliga evenemang allt lägre. Efter ett tag märkte jag att jag tillbringade nästan mer tid på andra nationer än på min egen. Oavsett om det handlade om en sits, en bastukväll eller bara en helt vanlig vardagskväll visste jag att jag kunde dyka upp och träffa bekanta ansikten. Särskilt sitsarna kändes snabbt bekanta, eftersom många sånger och traditioner delas mellan nationerna.

Genom samnationsgemenskapen har jag också fått möjligheter som jag annars sannolikt aldrig hade fått. Vänskaper över nationsgränserna har fört mig vidare till olika förtroendeuppdrag, både inom studentföreningar och studentkåren, och dessutom till oförglömliga resor runt om i Finland och Europa.

I dag består en stor del av min närmaste vänkrets av människor som jag har lärt känna just genom samnationsgemenskapen. Även om min egen aktiva tid på nation så småningom börjar gå mot sitt slut, vet jag att de vänskaper jag fått genom nationslivet kommer att leva kvar långt efter studietiden. Också en dos österbotten har jag hunnit få – tack vare samnationsgemenskapen bor jag numera under samma tak som en österbottning.

Därför vill jag varmt uppmuntra dig att i början av din nationstid framför allt lära känna medlemmarna i din egen nation och de andra österbottniska nationerna. När du väl har hittat din plats där, lönar det sig att modigt också titta in hos de andra nationerna. Det kan hända att du snart märker att du känner människor över hela nationsfältet – och plötsligt känns tröskeln att kliva in genom de andra nationernas dörrar lika låg som till den egna.

Civis Elsa Lindeberg

Nylands nation

Vice ordförande för Nationernas Samarbetsdelegation (NSD)

Vice ordförande för Svenska Nationer och Ämnesföreningar (SNÄf)

Sju tips för samnationsgemenskapen

• Följ nationernas sociala medier!

• Gå ensam eller tillsammans med en vän på ett evenemang vid en annan nation, till exempel en sits. När du anmäler dig kan du alltid önska en bordsplacering bredvid en vän – eller passa på att lära känna någon ny!

• Bekanta dig med de andra nationerna under Öppningskarnevalen, Gulnäbbsäventyret eller på osakunta.fi.

• Delta i samnationsarrangemang, såsom Nationernas Approbatur eller andra evenemang som ordnas av Nationernas Samarbetsdelegation.

• Delta som marskalk för din nation vid universitetets promotioner eller andra större akademiska högtider.

• Skapa nya bekantskaper och vänskaper över nationsgränserna!

• Om engagemanget växer kan du också bli aktiv i samnationsorganisationer, såsom Österbottniska Delegationen på Botta, Nationernas Samarbetsdelegation eller studentkårspolitiska organisationer som Osakuntalainen Unioni eller Svenska Nationer och Ämnesföreningar.

Statsvetenskapliga fakultetens promotion 2026

Promotionerna är tredagars högtider för magistrar och doktorer och ordnas, beroende på fakultet, med tre till åtta års mellanrum. Nationerna och fakultetsföreningarna skickar studerande för att hjälpa till med arrangemangen, och uppdraget som marskalk är ett hedersuppdrag där man representerar sin egen nation i studentmössa och nationsband.

Jag deltog som marskalk vid Statsvetenskapliga fakultetens promotion i maj 2026. De tre festdagarna bestod av att binda lagerkransar, stå högtidligt på vakt i dörröppningar och korridorer, följa minutiösa tidtabeller och bära saker från punkt A till punkt B – och vidare till C och D. Festligheterna kulminerade i promotionsbalen på Gamla studenthuset, som sedan år 1870 har varit skådeplats för universitetets största akademiska högtider.

Efter promotionsbalen följer något som nästan är lika storslaget. Hela promotionsföljet, med över hundra deltagare, samlas utanför Gamla studenthuset för att inleda promotionens sista programpunkt: nattprocessionen genom Helsingfors. Under vandringen stannar man vid platser som har haft särskild betydelse för fakulteten och dess alumner, där tal hålls och studentsånger sjungs.

Trots att jag redan hade deltagit i flera promotioner hände den här gången något jag aldrig tidigare upplevt. Klockan tre på morgonen, vid Havis Amanda på Salutorget, tog en av talarna av sig skorna och strumporna och klev rakt ner i fontänen. Snart följde flera av marskalkerna efter. Till slut stod ett tiotal onyktra men skrattande studerande med fötterna i det kalla vattnet och poserade högtidligt framför kameran. Synen var fullständigt absurd – och samtidigt alldeles fantastisk.

Sedan klättrade marskalkerna upp ur fontänen, drog på sig strumpor och skor igen och fortsatte tappert upp mot Observatorieberget. När solen gick upp under det sista talet kändes det som om promotionens magi långsamt ebbade ut. Därefter fortsatte vi till femte våningen på Botta, där firandet pågick långt in på morgonen.

Andra studentnationer och deras lokaler

Nationernas samdelegation, NSD (Osakuntien yhteisvaltuuskunta, OYV) är samarbetsorganet för alla de nationer som nämns i universitetslagen. Det finns 15 sådana nationer vid Helsingfors universitet och en vid Aalto-universitetet.

Nylands Nation

Förkortas NN, eller mer vardagligt Nylle. Nylle äger deras egen nationsbyggnad som är också kallas Nylle. Lyckligtvis brukar sammanhanget göra det tydligt om man syftar på nationen eller byggnaden. Det lönar sig att bli vän med dem, eftersom de har pengar, bra fester, ett sommarställe och till och med en egen ö. På Nylle verkar det mesta ske i lite större skala än på andra håll. De har nämligen på något sätt lyckats övertyga alla om att detta är helt normalt.

Eteläsuomalainen osakunta

Kallas ESO. Är den finska versionen av Nylle. Fram till HUS fastighetskatastrof bodde de tillsammans med teologerna på Nya studenthuset. För närvarande är de evakuerade till Hämäläis-Osakuntas hus i Kampen. En Helsingforsnation med många veckovisa evenemang och den sällsynta förmågan att få till och med Vanda att verka attraktivt.

Savolainen osakunta

Kallas SavO. Bodde tidigare tillsammans med Varsinaissuomalainen osakunta på översta våningen på Nya studenthuset, en våning som kallades Vinni. Är för närvarande evakuerade på Satakuntatalo. Savolaxarna förenas av en stark gemenskap och förmågan att svara på en fråga så att ingen efteråt riktigt vet om svaret var ja eller nej.

Karjalainen Osakunta

Förkortas KO, men eftersom ”ko-o” inte känns särskilt naturligt att uttala brukar man helt enkelt kalla dem karelare. Tidigare höll de till i Domus Gaudium, som ägs av Helsingfors universitets studentkår (HUS, HYY på finska) och även kallas DG, tillsammans med två andra nationer. Numera är de evakuerade till femte våningen i Casa Academica (se Keskisuomalainen Osakunta) tillsammans med de andra tidigare huserade nationerna. Nationerna och lokalerna i Domus Gaudium kallas (eller kallades…) Domus Gaudiumin Osakunnat, DGO. Kända för sin karelska gästfrihet. Från deras evenemang går man sällan hem vare sig hungrig eller törstig.

Hämäläis-Osakunta

Förkortas HO. Hämäläis-Osakunta har dock lyckats bygga ett så starkt varumärke att de har flera smeknamn: hämis, hämbyli, gönua, humalais-osuuskunta med flera. Det lönar sig att bli vän med dem, eftersom de har pengar, bra fester och ett sommarställe. En viss försiktighet kan dock vara på sin plats. De har ett imponerande eget hus som oftast kallas Hämis och där finns en studeranderestaurang som är öppen på vardagar.

Keskisuomalainen Osakunta

KSO. Äger byggnaden** Casa Academica** tillsammans med Svenska handelshögskolans studerande. Huset kallas vanligtvis Kasa (eller Sasa). Det ligger bara ett stenkast från Botta. KSO delar även andra våningen med hankeiterna som nationslokaler. Sympatipoäng till dem, för det kan knappast vara lätt att dela lokaler med hankeiter.

Kymenlaakson Osakunta

Känd framför allt som** KyO**OOOOOO. En av de tidigare DGO-nationerna. De äger en gurkmoped. Liten men högljudd. De har dessutom en gullig sommarstuga.

Åbo Nation

Förkortas ÅN. De bodde tidigare på 4. våningen på Nya studenthuset i lokaler som kallades Nypolen. Numera bor de tillsammans med ÖFN på ”Tempolen” i Vallgård. Festerna har en fantastisk stämning och är värda att upplevas åtminstone en gång. Efter det finns det en risk att du kommer tillbaka.

Varsinaissuomalainen osakunta

Kallas VSO. De hade turen att få egna lokaler precis när de blev tvungna att lämna Vinni (se Savolainen osakunta), nämligen ylioppilashuone Alina. Trots sin åboländska identitet är de förvånansvärt trevligt folk.

Satakuntalainen Osakunta

Förkortas SatO. Äger Satakuntatalo, som ligger i Kampen. Det här är en verklig nationskommun, eftersom det även finns bostäder i huset. Känner du en satakuntalare lär du snart känna fem.

Wiipurilainen Osakunta

WiO. Den tredje av de tidigare DGO. Har mycket pengar, bra fester men inte ett sommarställe. En stor nation, och flera av dem syns också på Botta. De finns överallt.

Östra Finlands Nation

Förkortas ÖFN, men bokstäverna är för krångliga att uttala en och en, så bland vänner säger man Öffen. De är i samma situation som Åbo Nation, eftersom de också bodde på Nypolen. Numera delar de Tempolen i Vallgård med Åbo Nation. En liten nation, men just därför är stämningen också bättre. På större nationer känner inte alla varandra, på ÖFN vore det en bedrift om de inte gjorde det.

Teknologföreningen

Den enda nationen vid Aalto-universitetet, avsedd för svenskspråkiga teknologer. Förkortas TF och deras lokal är Urdsgjallar (förkortas Urds), som för närvarande renoveras, vilket innebär att även de är evakuerade. De får åtminstone återvända hem när renoveringen är klar. Bland finskspråkiga studenter kallas deras lokaler ofta Täffä, även om Täffä egentligen syftar på deras restaurang. Urdsgjallar ligger, precis som resten av universitetet, i Otnäs i Esbo. Deras kultur kan ibland verka mystisk för utomstående, men den verkar fungera alldeles utmärkt. Med egen restaurang, egen orkester och eget hus har de lyckats bygga upp ett imponerande studentliv i Otnäs.

Moni löytää osakunnille alun perin asuntojen vuoksi ja Kuisma Mäki ei ole siitä poikkeus. Kuisma muutti vuonna 2025 Oulusta Helsinkiin opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi. Kuisma on siitä kuitenkin poikkeava tapaus, että hän ei ollut edes käynyt Ostrobotnia-talolla ennen kuin päätyi yllättäen Pohjois-Pohjalaisen osakunnan virkailijaksi ja täten aktiiviseksi jäseneksi.

”Kämppikseni värväsi minut PPO:n emännäksi, se oli todella extemporea ja heti syvään päätyyn. En kadu mitään, oli hyvä tapa lähteä”, Kuisma kertoo. Osakuntatoiminta oli Kuismaa kiinnostanut, mutta ei ollut saanut aikaan edes jäseneksi kirjautumista. Hänelle siis toimi virkaan hyppääminen erittäin hyvin.

”Virassa on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin, osakuntaan ja muihin osakuntiin, päässyt helposti sisälle siihen juttuun. Olen päässyt tutustumaan osakuntien tapahtumakulttuuriin ja on varmasti helpompi jatkossa lähteä muihin virkoihin.”

Se ei kuitenkaan vaadi virassa toimimista, jotta pääsee tutustumaan osakuntaan. Siihen Kuisma osakunnan emäntänä antaa vinkin:

”Apuemäntiä aina kaivataan.”

Emäntänä Kuisma vastaa tapahtumien ruuista emäntäparinsa kanssa.

”Minut löytää joko keittiöstä kokkaamassa tai salongista miettimässä, että mitä hittoa siellä sitseillä sitten syödäänkään”, Kuisma summaa tehtävänsä.

Apuemäntänä pääsee keittiöön auttamaan tarjoiluiden loihtimisessa. Kuisman mielestä se on helppoa hommaa ja siinä pääsee tutustumaan paljon muihin ihmisiin.

”Emäntänä on ollut aika monipuolista olla, oon oppinut paljon. Oon osannu tehä ruokaa ennenkin, mutta nyt se on todella erilaista”, Kuisma kertoo virastaan.

”Tässä virassa parasta on hyvä seura ja saa tehä ruokaa, se on hauskaa. Emäntä on tosi merkityksellinen virka. Siinä riittää tekemistä, ei oo tylsää, eikä tarvii olla yksin. Tässä on tullut tutustuttua niin paljon muihin, että tapahtumille mennessä tietää, että siellä on aina joku jonka tuntee. Tietenkin myös se on kivaa, että sitä itse loihtimaa ruokaa saa myös itse syödä, ja emännän pullo on myös kiva lisä.”

Jotkut ainejärjestöt ovat aika pieniä, jolloin tekemistä ei riitä. Kuisma kertookin, että siihen osakuntatoiminta on hieno lisä. Fuksina on ollut erityisen tärkeää saada paikka ja yhteisö, sillä useimmat muuttavat opiskelujen perässä, jolloin uudesta paikkakunnasta ei välttämättä tunne paljoa ihmisiä. Kuisma kokeekin saaneensa merkityksellisen roolin osakuntatoiminnan kautta.

Kuisman mukaan osakuntapiiri voi vaikuttaa pieneltä ja tiiviiltä, jolloin mukaan lähteminen saattaa tuntua vaikealta. ”Osakuntapiiri on tavallaan tosi pieni, niin saattaa tuntua siltä, ettei mukaan pääse jos ei lähde virkailijaksi. Itse fuksina mietin myös sitä, että onko siellä osakunnalla mitään jos pöytäjuhlat eivät kiinnosta. Fuksiaiset olivat kuitenkin todella kivat, oli tosi hyvä fiilis ja tuli tervetullut olo.”

”Osakunnalta löytyy kyllä kaikille jotakin. En oo ihan hirveesti osallistunut itse, mutta tiedän, että toiminta on hyvin monipuolista, on esimerkiksi kulttuuriexcuja pöytäjuhlien lisäksi. Siinä voi myös olla mukana niin vähän tai niin paljon kuin haluaa”, Kuisma jatkaa kannustaen osallistumaan muuhun kuin virkailijatoimintaan.

Kuisma kehuu paljon osakuntien yhteisöllisyyttä: ”Osakunnissa kuitenkin aina yhdistävänä tekijänä on se alue, josta tulee. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla pääasia. Vaikka itse olen oululainen, en koe sitä kovin suureksi osaksi identiteettiäni. Osakunnilla se kuitenkin saa olla iso asia, mikä on hyvä juttu.”

Kuismalla on ollut todella paljon hienoja ja kivoja hetkiä osakunnalla. Kuisma päätyikin voittamaan Pohjois-Pohjalaisen osakunnan vuoden fuksi -palkinnon eli Pikku kettu -palkinnon.

”Palkinnon saaminen oli iso yllätys. Oli hienoa tulla huomatuksi ja saada osoitus”, Kuisma kertoo.

Kuisma kertoo myös muista suosikkihetkistään: ”Vujut olivat palkinnon saamisen lisäksi muutenkin kivat. EPOn vujusillis oli myös kiva järjestää. Ylipäätään kaikki emännöinnit ovat kivoja, koska keittiössä on niin hauskaa ja siellä tapahtuu kaikenlaista.”

Kuisma on uunituore civis, joten hänellä on tuoreessa muistissa miltä opintojen aloitus on tuntunut.

”Aluksi on paljon tapahtumia ja kaikkea uutta muistettavaa, enkä jaksanut tai ehtinyt mennä kaikkeen mukaan. Löysin siitä huolimatta ne oikeat ihmiset ja paikat, joista on muodostunut opiskelija-arki, josta nautin”, Kuisma kertoo lohduttaen niitä, joista tuntuu siltä, ettei kaikkeen pysty. Ensimmäiset viikot eivät määrittäneet sitä, miltä opiskeluaika tai edes fuksivuosi lopulta näyttää.

”Ei siis kannata panikoida, riittää, että tekee juuri sen verran kuin itseä kiinnostaa.”

Kuisma kertoo, miten opiskelijaelämä on yllättänyt positiivisesti: ”Opinnot ovat kohdallani lähteneet hyvin käyntiin ja välillä jopa yllättää, miten paljon opinnot kiinnostavat.” Kuisma pitää osakuntalaisesta opiskelijaelämästä erittäin paljon, erityisesti kun opintojen aikatauluttaminen on omalla vastuulla, ja osakunnan harrastuneisuus ja opiskelut eivät mene ristiin tai poissulje toisiaan. Kuisman kohdalla opiskelu on onnistunut erittäin hyvin, sillä hän on oppinut käyttämään yliopisto-opiskelun tarjoamia vapauksia: ”Kannattaa hakeutua ihmisten seuraan, ryhmätyöt ovat muutenkin hyvä mahis tutustua uusiin ihmisiin. Yliopiston tilat, kuten Aleksandrian tai Kaisan ryhmätyötilat mahdollistavat sen. Keskustellessa opiskeltavista asioista oppii paremmin eikä opiskelu tunnu yhtä työläältä.”

Ensimmäinen opiskeluvuosi Kuismalla meni hujauksessa, mutta hän odottaa sitäkin enemmän tulevaa vuotta, ehkäpä juuri siksi, että on löytänyt opiskelija-arkeen opiskelun lisäksi opiskelua tukevaa toimintaa ja pääsee sitä jatkamaan.

Osakuntatoiminnan elinehtona ovat osakuntatoimintaa mahdollistavat huoneistot. Osakuntaelämä on kuitenkin nähnyt vuosien saatossa eri muotoja eri tiloissa. Helposti ikiaikaiseksi olettamamme nykytilanne on voinut olla sangen lyhytaikainen. Miten käytössä olevat tilat ovat asettunut nykyisiin uomiinsa? Vastausta etsivän civiksen onkin syytä suunnata pölyisten kirjojen sekä kellastuneiden asiakirjojen pariin.

Tämä katsaus ei tarkastele kuitenkaan rakasta Bottaamme, sillä sen historia on kirjoitettu yksiin kansiin varsin kattavasti tämän vuosikymmenen alkupuolella julkaistuun historiateokseen. Tarkastelun pääpaino on täten muissa kiinteistöissä ja käsittelytaso on artikkelin lyhyydestä johtuen ylimalkainen ja painottuu erityisesti lehden lukijoita kiinnostavaan lähihistoriaan. Tästä syystä myös esityksen tieteellisyyttä ja viitteistämistä on karsastettu.

ISÄNMAA ANTOI TOIVOLLEEN

Historiallinen katsaus alkaa 1800-luvun puolivälin Helsingissä. Osakuntatoimintaa harjoitettiin 1800-luvulla laajalti yksityisissä huoneistoissa eikä osakunnilla ollut pitkäaikaisessa käytössä olevia kiinteistöjä. Laajemmin tilanne parantui vuonna 1870 kun Helsingin kaupungin laitamille rakentui lahjoitusvaroin rahoitettu Ylioppilastalo, josta tulikin Helsingin akateemisen eliitin tyyssija. Vähitellen tilat kävivät liiaksi ahtaaksi ja useammalla osakunnalla heräsi vuosisadan loppupuolella ajatuksia oman kiinteistön rakentamisesta Helsinkiin ja tarkoituksia varten perustettiin omia rahastoja.

Ensimmäisenä apajilla oli Uusmaalainen osakunta, joka järjesti vuonna 1899 suunnittelukilpailun oman osakuntatalon rakentamista varten. Tätä ennen osakunnalla oli ollut puinen rakennus, mutta huonokuntoisena se purettiin uuden rakennuksen tieltä. Sijainti oli siis sama, Kasarminkadulla aivan Kaartinkorttelin lähettyvillä ja rakennus valmistuikin jo vuonna 1901. Kyseistä ajanjaksoa siivitti myös useiden osakuntien sisällä velloneet kieliriidat ja poliittiset näkemyserot. Vuonna 1905 Uusmaalaisesta osakunnasta erosi Eteläsuomalainen osakunta, edellä mainitun säilyessä ruotsinkielisenä Nylands Nationina.

1900-luvun alkua voi kuvata osakuntien osalta taloprojektien siivittämäksi ajaksi. Pohjalaisten keskuudessa oma talohanke alkoi edetä, vaikkakin vanha Pohjalainen Osakunta oli purkautunut vuonna 1907 nuorsuomalaisten ja vanhasuomalaisten ristiriitoihin sekä kieliriitelyn yhteisvaikutuksiin. Vanha ja suuri olikin liian suuri ja riitaisa. Sopiva tonttikin lopulta löytyi kaalimaalta Arkadianmäen vierestä.

Osakuntien piirissä heräsi myös ajatus laajemmasta taloprojektista, toisen ylioppilastalon rakentamisesta osakuntien käyttöön. Projekti ei järin saanut kannatusta Uusmaalaisten keskuudesta, saati pohjalaisista, joilla oli oma taloprojektinsa vielä työn alla 1900-luvun alkupuolella. Rakennuttamistoimikunnan osalta ylioppilaskunnan piirissä valmistunut ratkaisu olikin lopulta nerokas – sillä toimikuntaa puheenjohtamaan nimitettiin niin Etelä-Pohjalainen Kaarlo Koskimies kuin Nylands Nationin edustajana C. A. Öhman. Rakennus ei ollut tällä kertaa hyväntekeväisyyttä, vaan hankkeen rahoitus perustui lainarahaan ja tiloista perittäviin pääsymaksuihin sekä vuokriin. Uusi ylioppilastalo valmistuikin suhteellisen lyhyessä ajassa, ja avajaisia vietettiin vuonna 1910. Pohjalaisten osalta taival Uuden suhteen jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä pohjalaisten oma talo, Ostrobotnia valmistui marraskuussa 1912. Uudelle kuitenkin siirtyi valtaosa osakunnista.

Talohankkeiden lopputulokset eivät olleet lopulta täysin onnekkaita. Osakuntavetoisista projekteista on syytä mainita myös Karjalaisten talo Liisankadulla, joka valmistui vuonna 1910. Ensimmäinen maailmansota ja sen tuoma turbulenttinen taloustilanne oli kuitenkin osakunnalle liikaa ja osakunta joutui luopumaan omasta talostaan vuonna 1915, siirtyen takaisin Osakuntatalolle.

1920-luvun lopulla myös Hämäläis-Osakunta päätti rakentaa oman rakennuksensa syrjäiselle Kampin alueelle, josta osakunta omisti oman tonttinsa. Talo rakentui siten, että se saatettiin avata vuonna 1931. Kyseisenä vuonna osakunnasta irtaantui myös Keskisuomalainen Osakunta, joka asusti myös varsin pitkään hämäläisten uusissa tiloissa.

Sotia edeltävänä aikana Uutta ylioppilastaloa laajennettiin, sillä niin rakennuksen B-rappua kuin A-rappua laajennettiin vuonna 1942. Tällöin Uuden ylioppilastalon kattohuoneistoon siirtyi Savolainen Osakunta.

Satakuntalaisessa osakunnassa oli myös herännyt haluja oman rakennuksen rakentamiseen, mutta osakunnan varoja käytettiin maakunnallisiin hankkeisiin. Osakunnan varoin oli mm. perustettu tuberkuloosisairaala, Satalinnan sairaala, Harjavaltaan. Talohanke tuli kuitenkin sotien jälkeen mahdolliseksi, kun Kuntaliitto osti sairaalan itselleen. Urbanisoituvan Helsingin ytimeen, Lapinrinteeseen rakentui vuonna 1952 Satakuntatalo, joka on vielä tänäkin päivänä Satakuntalaisen Osakunnan päivittäisessä käytössä.

Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta toimi vielä sotien jälkeisiin vuosiin asti laajalti osakuntien hegemonian piirissä. Vaikka osakuntapakko oli jo aikoja sitten purettu, kuului valtaosa opiskelijoista osakuntiin. 1960-luvun lopulle tultaessa kuitenkin tilanne alkoi muuttua ja perinteinen opiskelijatoiminta alkoi myös menettää hohtoaan aktivismin tieltä. Ajat olivat taloudellisesti vaikeat osakuntien osalta, sillä jäsenmaksut vähenivät ja suhteet myös ylioppilaskuntaan heikentyivät. Useammalle osakunnalle viimeinen niitti oli vuokrienkorotukset, joiden seurauksena tiloihinsa jäivät ainoastaan Varsinaissuomalaiset ja Savolaiset.

Vuonna 1972 osakuntatoiminta palasikin Liisankadulle Karjalaisten, Wiipurilaisten ja Kymenlaaksolaisten muuttaessa takaisin Karjalaisten alkujaan rakentamaan kiinteistöön. Kyse oli kuitenkin vain osuudesta ja kiinteistö oli laajalti asuinkäytössä, rajoittaen civisten riehakasta juhlimista. 1970-luvun alussa Svenska Handelshögskolanin ylioppilaskunta rakensi yhdessä Keskisuomalaisen Osakunnan ja Eteläsuomalaisen Osakunnan kanssa Casa Academicaksi ristityn uuden osakuntatalon Helsingin Etu-Töölöön, joka valmistui vuonna 1975. Eteläsuomalaisen Osakunnan taival tiloissa jäi kuitenkin suhteellisen lyhyeksi taloudellisten huolien seurauksena. Edessä oli siis muutto takaisin Uudelle.

Poliittisen ilmapiirin väistyttyä osakunnat ja ainejärjestöt palasivatkin HYY:n politiikkaan ja myös tilojenkäyttöön seuraavina vuosikymmeninä. Opiskelijakulttuurin laaja muutos kuitenkin alkoi vaikuttamaan erityisesti osakuntatilojen käyttöön, sillä rajallista tilaa oli jakamassa yhä useampi opiskelijatoimija. Uudella olleet tilat eivät olleet niihin tehdyistä panostuksista riippumatta täysin omat, vaan niiden käyttö nojasi ylioppilaskunnan armollisuuteen sekä aktiiviseen lobbaukseen sen piirissä.

TILASODASTA TILASOTAAN

2000-luvulta lähtien vailla omaa osakuntataloa olevien osakuntien toiminta nojasi yhä jatkuvan epävarmuuden pohjalle, sillä ylioppilaskunta solmi sopimukset käytössä olevista tiloista vain muutaman vuoden mittaisille kausille. Vaikka HYY:n tarjoamille järjestötiloille oli käytössä vakiintunut hakuprosessi, oli kuitenkin lopputulos riippuvainen poliittisesta kannatuksesta. Tämä edellytti siis aktiivista edunvalvontaa muun muassa Osakuntalaisen Unionin toimesta.

Vuosikymmenen puolivälissä suunnitteilla ollut Kolmas ylioppilastalo (myöh. Domus Gaudium, lyh. DG) ei välttynyt tilataisteluilta, sillä järjestötilojen jakamista koskeva edustajiston kokous päätyi väittelyyn jaettavien tilojen laajuudesta ja osakuntien käytössä olevien tilojen suureen määrään. Liisankadun Osakunnat olivat kuitenkin siirtymässä kolmannelle ylioppilastalolle omien tilojensa käyttörajoitusten takia. Liisankadulle nämä kolme osakuntaa siirtyivät kulkueena vuonna 2009.

Uuden tilan hankinta merkitsi myös taloudellisia panostuksia ja vastaavasti supistuksia muihin järjestötiloihin. HYY:n edustajisto päättikin huhtikuussa 2005 luopua Uuden ylioppilastalon B-rapun viidennestä kerroksesta. Laajemminkin kalliiksi osoittautunut rakennusprojekti merkitsi säästötoimia ja jäsenmaksun nostoa. Domus Gaudiumin järjestötiloista osa siirtyikin ulkopuolisten vuokralaisten käyttöön.

Osakuntien osalta painetta heräsi ainejärjestöjen tahoilta, jotka kokivat osakunnilla olevan liiaksi tiloja. Yleisesti osakuntien kannatuksen lasku ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa korreloi myös tilakysymyksen osalta. Vuonna 2008 toteutetussa ylioppilaskunnan tilajaossa päätettiinkin Varsinaissuomalaisen Osakunnan siirtämisestä Uuden ylioppilastalon vintille. Savolaisen Osakunnan kumppaniksi ja Kupolissa majailevat ruotsinkieliset osakunnat ja järjestöt siirrettiin VSO:n huoneistoon. Tilajako merkitsikin peräti 97 vuotta jatkuneen VSO:n oman huoneiston tilankäytön päättymistä. Tehty päätös poikikin epäonnistuneeseen valitusprosessin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka seurauksena ylioppilaskunta päätti hakea käräjäoikeudelta häätöä osakunnalle.

Vuosien 2020 ja 2023 HYY:n tilajaoissa osakuntatilojen kohtalosta käytiin yhä vääntöä, tällä kertaa liittyen erityisesti Viikin tietyissä järjestöissä heränneisiin haaveisiin muutosta Uudelle ylioppilastalolle Eteläsuomalaisen Osakunnan tiloihin. Molemmissa tilajaoissa edustajisto osoitti kiinnostusta tilajakoon, ja osakunnat joutuivat todellakin kamppailemaan omien tilojensa puolesta. Nämä kuitenkin päättyivät runsaan valmistelun, lobbauksen ja aktiivisuuden myötä osakuntien kannalta onnekkaaseen tilanteeseen.

Oli kuitenkin usein huomattava se, että osakuntien edustajistoryhmä oli SNÄfin ohella osakuntatiloja koskevissa asioissa usein yksin, eikä myöskään näiden kahden ryhmän vaaliliiton yhteiskannatus mahdollistanut tilojen varmistamista parin vuosikymmenen takaiseen tilanteen tapaisesti. Kuitenkin jo heti tilajaon 2023 toteutuessa alkoi kuitenkin esiintyä merkkejä aivan toisenlaisesta haasteesta talottomien osakuntien toimintamahdollisuuksille.

KIINTEISTÖIMPERIUMIN RAUNIOILLA

2020-luvun alkuun mennessä Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta oli sitoutunut yhtäaikaisesti useampaan rakennusprojektiin, tavoitteenaan kiinteistöliiketoiminnasta saatavien tuottojen kasvattaminen. Tässä artikkelissa ei mennä tarkemmin itse näiden kiinteistöhankkeiden taustoihin, mutta tilanteen hahmottamiseksi on korostettava, että usein ”maailman rikkaimmaksi ylioppilaskunnaksi” tituleeratun HYY:n omaisuus perustui suurilta osin kiinteistöjen arvioituihin markkina-arvoihin ja likvidiä varallisuutta oli kiinteistöomaisuuteen nähden vähäisesti. Hakaniemessä sijaitsevan Lyyra-korttelin ja Grand Hansa-hotelliprojektin rahoitus toteutettiin siten velkarahalla. Velkojen pantteina oli Ylioppilaskunnan kiinteistöomaisuus.

Todellisiin vaikeuksiin Ylioppilaskunta ajautui maailmanlaajuisen koronapandemian alettua. Väestön turvallisuuden vuoksi asetetut turvatoimet ja poikkeusolot johtivat siihen, että ylioppilaskunnan keskeiset tulonlähteet, vuokraustoiminta ja ravintolaliiketoiminta kohtasivat haasteita. Koronasulun heikentyessä Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa. Edellä mainituilla oli johdannaisvaikutuksina aloitettujen rakennusprojektien viivästyminen ja sitä myöten merkittävät kustannusnousut. Myös velkojen korot nousivat. Hankkeen taustalle tehdyt laskelmat menivät uusiksi. Ylioppilaskunnassa turvauduttiin kuitenkin hyvin tiukkaan tiedotuslinjaan, joka kiisti taloudellisten ongelmien laajuuden. Talousongelmat johtivatkin asteittaiseen luopumiseen Lyyra-kortteerista, mutta niiden myynnin tuottama hyöty oli jälkikäteistiedon pohjalta arvioituna pisara meressä kokonaistilanteeseen nähden.

Kevään 2024 aikana HYY taloudellinen tilanne nousi mediahuomion myötä laajemman julkisen keskustelun kohteeksi. Tämä yhdistyi myös edellisen vuoden tilinpäätöksestä saataviin talouslukuihin syventyminen ja syksyllä valmisteltu HYY:n keskipitkän aikavälin taloussuunnitelma. On syytä huomioida myös pelot seuraavan tilajaon kohtalosta. Syksyllä toteutettiin HYY:n toimesta lisää realisointeja, joihin lukeutui Domus Academican kiinteistöjen osittainen myyminen, sisältäen Viikin järjestöjen asuttaman Kirjastotalon, johon kahden edellisen tilajaon kiistanaiheet myös liittyivät. Kyseisiin tiloihin kuitenkin solmittiin järjestökäyttöä varten määräaikainen vuokrasopimus. Oli kokonaisarvioinnin osalta kuitenkin muodostettavissa selkeä kokonaisarvio, että muutoksia osakuntien käytössä oleviin tiloihin tulisi jatkossa tapahtumaan tavalla tai toisella.

Loppuvuodesta 2024 Helsingin Sanomat uutisoivat mahdollisista uusista kiinteistömyynneistä ja aihetta koskeva uutisointi jatkui seuraavana keväänä. Lehtitietojen mukaan seuraavana myyntikohteena olivat mm. ylioppilastalot. Kasvaneen epävarmuuden seurauksena kuraattorikollegio hyväksyi toukokuussa 2025 alustavan lyhyen aikavälin väistösuunnitelman, jonka tarkoituksena oli varautua nopeisiin tilajärjestelyihin. Samalla talottomat osakunnat alkoivat selvittää mahdollisuuksia pysyvän oman tilaratkaisun hankkimiseen pitkällä aikajänteellä. Syksyyn 2025 mennessä HYY:n taloudelliseen tilanteeseen liittyvä epävarmuus oli edelleen kasvanut ja ylioppilaskunnan niukka tiedotuslinja säilyi. Lokakuussa osakuntien kuraattorit osoittivat HYY:lle yhteisen kannanoton, jossa vaadittiin avoimempaa tiedottamista ylioppilaskunnan taloudellisesta tilanteesta ja sen vaikutuksista jäsenjärjestöihin.

Valitettavasti kuraattorikollegion ja osakuntien piirissä valmisteltu suunnitelma päätyi pääosiltaan käytännön toteutukseen jo seuraavana vuonna. HYY:n edustajiston puheenjohtajan nuija kopahti päätöksen merkiksi keskiviikkoisena myöhäisiltana 12.11.2025 ja surullinen ilmapiiri täytti salin: Ylioppilaskunta oli päättänyt myydä Uuden ja Vanhan ylioppilastalon työeläkevakuuttaja Kevalle. Toteutettavien myyntien piiriin kuului myös Domus Gaudiumia ja Aleksis Kiven kuolinmökkiä lukuun ottamatta kaikki ylioppilaskunnan omistuksessa oleva kiinteistöomaisuus.

Kolmas ylioppilastalo oli nyt ainoa ylioppilastalo, jonne sijoitettaisiin kaikki HYY:n piirissä olevat järjestöt. Pysyvät yksittäisten toimijoiden käytössä järjestötilat olivat tämän seurauksena HYY:ssä historiaa. Osakuntien pitkä taival niin Uudella Ylioppilastalolla kuin Domus Gaudiumilla päättyi haikeissa merkeissä kevään 2026 aikana. Kaivopihan valtakunta oli mennyttä.

NYKYTILANNE

Syksyllä 2026 Osakunnat ovat siirtyneet omiin väistötiloihinsa. Järjestely on toteutettu aiemman suunnitelman mukaisesti siten, että Eteläsuomalainen Osakunta majailee Hämäläisten talolla. Savolainen Osakunta on siirtynyt Satakuntatalolle. Domus Gaudiumilla majailleet osakunnat ovat taas solmineet vuokrasopimuksen Casa Academicalle. Varsinaissuomalainen Osakunta on siirtynyt omalle talolleen, Ylioppilashuone Alinaan. Nypolenin osakunnat ja järjestöt siirtynevät myös omiin väistötiloihinsa. Bottalla voit sen sijaan törmätä Savolaisen Osakunnan Laulajiin, joiden harjoitustoimintaa järjestetään arkisin juhlasalissa.

Lähteet

Ylioppilaslehden vuosikerrat 2005–2011, Artikkelin laatijan henkilökohtaiset päiväkirjat 2023–2026. Helsingin sanomien vuosikerrat 2024–2026. Ylioppilaskunnan historian osat 1–6 (Klinge & Kolbe).

Olen jo pidempään haaveillut kirjoittavani Helsingin yliopiston pohjalaisten osakuntien¹ laulujen historiasta. Nyt siihen tarjoutui uuden Ostron myötä erinomainen, hieman vapaamuotoisempi, tilaisuus. Kenties kirjoituksista tulee sarja tuleviin Ostroihin. Lauluja nimittäin riittäisi käsiteltäväksi. Tähän artikkeliin olen valinnut käsiteltäväksi kultakin osakunnalta yhden laulun: eteläpohjalaisilta Kytösavun aukeilla mailla, pohjoispohjalaisilta Röhön rannalla sekä Vasa nationilta Vaasan marssin (Vasa marsch). Nämä laulut valikoituivat käsiteltäväksi niiden mielenkiintoisen historiansa perusteella. Luonteeltaan, synty- ja esityshistorialtaan laulut ovat toisistaan poikkeavia, ja tarjoavat hyvän esimerkin siitä, miten moninaisia osakunnalla lauletut laulut ovat. Artikkelin tavoitteena on tarjota lyhyehkö katsaus näiden kolmen laulun historiaan. Artikkeli selvittää aiempien tutkimusten ja lauluja koskevien alkuperäisaineistojen avulla, miten laulut syntyivät, mikä niiden historiallinen tausta on, ja miten ne päätyivät osakuntalaisten laulettavaksi. Lauluja koskevat alkuperäisaineistot koostuvat esimerkiksi Kansalliskirjaston digitoiduista sanomalehtiaineistoista, pohjalaisten osakuntien arkistoaineistoista, kuten vanhoista laulukirjoista sekä muista lauluja käsittelevistä aineistoista.

Kytösavun aukeilla mailla

Kytösavun aukeilla mailla, toiselta nimeltään Vilppulan urhojen muistolle, voisi sanoa olevan nykyosakuntalaisille suhteellinen tuntematon laulu, ainakin osakunnan kontekstissa. En ole koskaan osakunta-aikanani 2020-luvulla kuullut laulua laulettavan osakunnan tapahtumissa, vaikka se onkin jokaisessa painoksessa Etelä-Pohjalaisten laulukirjassa, myös nykyisessä.² Laulun historian ulottuu sisällissodan vuoteen 1918. Sen on säveltänyt ja kirjoittanut kuortanelainen säveltäjä, kuoronjohtaja ja musiikkikriitikko professori Heikki Klemetti (1876–1953). Klemetti kutsuttiin eteläpohjalaisen kansanmusiikin keräystyönsä sekä Etelä-Pohjalaisen kansantaiteen tulkitsemisen ansiosta osakunnan toiseksi kunniajäseneksi vuonna 1935.³ Klemetti kirjautui Pohjalaisen Osakunnan jäseneksi vuonna 1894, aikana, jolloin juhlat ja kokoukset pidettiin vielä Vanhalla Ylioppilastalolla ja ylioppilaselämää repi kieliriita. Klemettikin joutui kerran putkaan tapeltuaan ruotsalaisten ylioppilaiden kanssa. Klemetti lauloi Pohjalaisen Osakunnan kuorossa ja tuli sen johtajaksi syksyllä 1897. Hän johti myös valiolaulajista koostuvaa Pohjan Kööriä, jonka menestyksen ansiosta Klemetti valittiin myös Ylioppilaskunnan Laulajien johtajaksi 22-vuotiaana syksyllä 1898.⁴

Kansallismielinen, valkoista Suomea sekä heimoaatetta kannattavan Klemetin Kytösavun aukeilla mailla esitettiin ensimmäisen kerran Lapuan päivillä⁵ Suojeluskuntain juhlassa 13.07.1918.⁶ Sisällissodan joukko-osastojen musiikkiasioita järjestelevä kapellimestari Alexei Apostol vieraili Klemetin luona useaan otteeseen ja pyysi häneltä kansanmarsseja joukko-osastojen käyttöön. Klemetti sävelsi myös omia marssejaan. Kytösavun aukeilla mailla on omistettu sisällissodassa menehtyneiden valkoisten muistolle. Kolmannessa säkeistössä mainitut ”Ilkan suku”, ”Laurilan työ” ja ”Vilppulan vaihe” kuvaavat sisällissodan sankaritarinoita. Laulusta tuli valkoisen armeijan marssilaulu sekä Etelä-Pohjanmaan suojeluskunta- ja lottapiirien kunniamarssi.⁷ Merkittävä laulusta tuli myös noin 12 vuotta myöhemmin Lapuan liikkeelle sekä sen seuraajalle Isänmaalliselle kansanliikkeelle (IKL, 1932–1944). Näille liikkeille laulu toimi ennen kaikkea vapaussodan⁸ muiston ja valkoisen Suomen perinnön muistamisen välineenä. Laulua laulettiin muun muassa Lapuan liikkeen muilutuksissa, kun esimerkiksi heinäkuussa 1930 Työn Ääni -lehden kirjapainon oikeusjutun asianomistaja Asser Salo muilutettiin.⁹ Laulu saatteli myös muun muassa Vihtori Kosolan miehineen matkaan Talonpoikaismarssille ja kaikui kommunistien kuvien polttamisen yhteydessä Laihian työväentalolla kesällä 1930.¹⁰ Maaliskuun 1933 sosiaalidemokraattien Uusi aika -sanomalehdessä kuvataan laulua tunnetuksi siitä, että

se ”viritetään aina lapualaisten tihutöissä ja väkivaltapuuhissa”.¹¹

Kytösavun aukeilla mailla sai merkittävän aseman Lapuan liikkeen ja IKL:een parissa.¹²

Laulun historia kytkeytyy vahvasti valkoisen Suomen historiaan, äärioikeistoon ja 1930-luvun kansanliikkeisiin. Laulun suosio hiipui Laila Tarpilan (2018) mukaan jatkosodan jälkeen 40-luvulla.¹³ Välirauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ”hitlermieliset” järjestöt tuli lakkauttaa vuonna 1944. Muun muassa Isänmaallisen kansanliikkeen, Akateemisen Karjala-seuran, Lotta-Svärdin ja suojeluskuntien toiminta lopetettiin.¹⁴ Viimeistään tällöin myös katosi joko tarkoituksellisesti tai vahingossa suurin osa liikkeitä koskevasta alkuperäisaineistosta. Fasistisiksi katsottujen järjestöjen lakkautuksen myötä ilmapiiri ei ollut suotuisa Kytösavun aukeilla mailla laajaan esittämiseen. Laulu todennäköisesti jatkoi elämäänsä julkisten tilojen sijaan epävirallisissa konteksteissa, joista ei ole säilynyt mainintoja. Kauhavalta kotoisin oleva Turun yliopiston Suomen historian professori Pentti Virrankoski (1929–2023) muistelee teoksessaan Heikki Klemetti. Elämäntyö ja henkilökuva. (2004), miten laulua laulettiin vielä keväällä 1945 Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton kotiseutujuhlassa Aulis J. Alasen¹⁵ ehdotuksesta seisten.¹⁶ Omien muistojeni mukaan jotkut Etelä-Pohjalaisen Osakunnan seniorit ovat muistelleet, miten laulua laulettiin yöllisissä lauluhetkissä Kirsti ”Kisu” Näykin (1920–2013)¹⁷, Vihtori Kosolan tyttären, johdolla vielä ainakin 1900-luvun viimeisillä vuosikymmenillä.

Röhön rannalla

Röhön rannalla (tai Tule Röhön rantaan) herättää minussa aina lämpimiä muistoja. Toisin kuin Kytösavun aukeilla mailla eteläpohjalaisilla, Röhön rannalla on edelleen suosiossa pohjoispohjalaisten juhlissa. Sen lisäksi, että se on reipas, kaikkine välihuutoineen sekä pöytään lyönteineen osallistava ja menevä pöytäjuhlalaulu, muistelen isoisäni laulaneen sitä. Keski-Pohjanmaalta kotoisin olevilla isovanhemmillani soi kotonaan aina suomalainen musiikki radiosta. Röhön rannalla kertoo Suomen jatkosodan aikaisista tapahtumista. Asemasodan aikana rintamalla kirjoitettu laulu kuvaa vienankarjalaisia maisemia ja sota-ajan tapahtumia kaihoisalla sävyllä mutta kuitenkin humoristisesti. Sodan ankaruutta ei juuri laulussa kuvata, vaan kappale on lähes iloinen. Laulun Röhön kylä sijaitsee Uhtua-seuran (n.d.) mukaan Kuittijärven ja Pääjärven välissä Karjalassa. Järvien välinen etäisyys nykyistä tietä pitkin on kartan mukaan noin 90 kilometriä. Toinen Röhön ranta ja Uhtua löytyy myös Keski-Suomesta Viitasaaren ja Kuopion väliltä, mutta nämä eivät ole laulun paikkoja. Karjalan Röhön kylä oli jäänyt ehjäksi ja perunapellon sato korjattiin.

”Kylän rykmentti kun otti, sieltä puuttui koko motti, potturetkellä saatiin kyläkolhoosi. Potut kolonnassa tuotiin ja niin Röhö tuli muotiin, sinne kaikilla kaipuu on sammumaton.”

lauletaan toisessa säkeistössä.

Laulun tarkan kirjoitusajankohdan löytämiseksi täytyisi sukeltaa yksityisarkistojen syvyyksiin, eikä päivämäärää ole välttämättä säilynyt. Laulu kuitenkin mainitaan ensimmäisen kerran alkuperäisaineistoissa lokakuussa 1942, kun musiikkikauppa Westerlund mainosti ”Uusia iskelmiä pianolle sanoineen”.¹⁸ Röhön rannalla sävelmä on alun perin yhdysvaltalaisen kappaleen Far Away in Honolulu (tai They’ve Got the Tango Craze). Laulun ovat kirjoittaneet ja säveltäneet ”The Leighton Brothers” Bert ja Frank Leighton vuonna 1917. Kappaleessa on aikansa merkittäviä piirteitä, kuten ragtime-vaikutteiset melodian takapotkut toisella ja neljännellä iskulla.¹⁹ Kappaleen melodia jää helposti mieleen. Oli tyypillistä, että rintamalla sota-ajan oloissa tehdyt kappaleet tehtiin jo tunnettuihin melodioihin, jotta niitä pystyttiin heti laulamaan sen sijaan, että aikaa olisi käytetty sävellystyöhön. Lauluista tehtiin parodioita ja tunnetut sävelmät sovitettiin omiin tarpeisiin. Laulaminen oli yhteisöllistä toimintaa, ja tunnettu melodian avulla laulu oli helppo opettaa eteenpäin. Sodan ajan lauluilla oli erilaisia tehtäviä.²⁰ Röhön rannalla täyttää näistä tehtävistä viihteellisen, yhteisöllisyyttä rakentavan ajanvieton laulun, ”korsulaulun”, joka omalta osaltaan toimii muistin sijana²¹ kertomassa jatkosodan aikaisista tapahtumista ja kokemuksista.

Laulun suomenkieliset sanat on kirjoittanut Oulussa syntynyt Erkki ”Era” Tiesmaa (ent. Tidström, 1907–1969).²² Tiesmaan sanoittama tunnetuin laulu on Eldankajärven jää. Lisäksi hän on sanoittanut ja säveltänyt muun muassa Vanaväylilla Vesaisen ja Pohjois-Pohjalaistenkin laulukirjasta löytyvän Muistoja Pohjoisrintamalta.²³ Tiesmaa opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä. Hän oli aikanaan aktiivinen Pohjois-Pohjalaisessa Osakunnassa ja teki merkittävää työtä osakunnan laulukulttuurin edistämiseksi tuomalla osakuntaan Keski-Euroopan ja Viron ylioppilaslauluperinnettä.²⁴ Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan ensimmäinen lauluvihkonen julkaistiin vuonna 1917, ja varsinainen laulukirja vuonna 1935. Laulujen kokoamisessa ja valmiiksi saattamisessa avusti silloinen osakunnan sihteeri Erkki Tiesmaa.²⁵ Vaikka Eldankajärven jää ja Muistoja Pohjoisrintamalta lisättiin jo vuoden 1947 PPO:n lauluja- vihkoseen, Röhön rannalla pääsi laulukirjaan kaksikymmentä vuotta myöhemmin vuonna 1964.²⁶ Tiesmaa oli myös Akateemisen Karjala-seuran ja suomalaisuusaatteen kannattaja.

”Pohjois-pohjalainen ylioppilas sanoo mielipiteensä asiasta niin kuin sydän ja veri pakoittaa eikä häneen vaikuta toisen neuvo eikä opetus.”²⁷

Sodan jälkeen Tiesmaa toimi Lapissa Pellon yhteiskoulun rehtorina kuolemaansa saakka.²⁸

Vaasan marssi

Vaasan marssi, tuo jylhä Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan kansallislaulu, joka lauletaan Etelä-Pohjalaisen Osakunnan ja Vasa nationin vuosijuhlilla Osakunnan lipun tervehtiessä. Vaasan marssi on maakuntalauluista toiseksi vanhin. Sitä vanhempi on ainoastaan Savolaisen laulu, joka julkaistiin jo vuonna 1852. Laulun säveltäjä on sama kuin Vaasan marssin, kirjailija, kääntäjä ja säveltäjä Karl Collan. Vaasan marssi julkaistiin reilu kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1864. Mielenkiintoista marssin historiassa on erityisesti se, että alun perin runo tilattiin J. L. Runebergiltä. Runeberg kuitenkin vastasi, että hänelle runojen kirjoittaminen tilauksesta on vastenmielistä, ja ohjasi runon tilaavat lukiolaiset Topeliuksen puoleen. Topelius kirjoitti marssiin seitsemän säkeistöä, joista lauletaan säkeistöt 1, 6 ja 7.²⁹ Marssi on alun perin ruotsinkielinen, Wasa marsch, ja sen suomenkielisen käännöksen teki Alpo Noponen vuonna 1898.³⁰ Vaikka marssin historia liittyy ensisijaisesti Vaasassa sijainneeseen ruotsinkieliseen lukioon Wasa Gymnasietiin (nyk. Vasa övningskola), sen historia koskettaa myös Pohjalaista Osakuntaa, sillä marssin sanat julkaistiin Osakunnan julkaisemassa Joukahaisessa vuonna 1864.³¹ Ensimmäisen kerran marssi mainitaan sanomalehtiaineistoissa sen ruotsinkielisessä nimellä 1866, kun marssista oli ilmestynyt sovitus laululle ja pianolle tai mieskvartetille.³² Tiedettävästi ensimmäinen suomenkielinen maininta suomenkielisestä Waasan marssista sanomalehdissä on vasta vuodelta 1869, kun marssilla tervehdettiin 15.08.1869 vapaaehtoista palonsammutuskuntaa palokunnan kiitokseksi järjestetyssä juhlassa Kaisaniemessä.³³ Vuonna 1874 marssia kuvaillaan jo hyvin tunnetuksi.³⁴ 1870- ja 1880-luvuilta eteenpäin mainintoja marssista on yhä enenevissä määrin.

Maakuntalauluista ja niiden merkityksestä on viime viikkoina herättänyt keskustelua Lapin maakuntalaulun mahdollinen vaihtaminen. Lapin liitto harkitsee maakuntalaulunsa vaihtamista Pohjois-Pohjanmaan kanssa jaetusta Kymmenen virran maasta Heikki Yli-Tapsan kappaleeseen Lapille.³⁵ Varsinaisen kannanoton tähän itse asiaan jätän pohjoispohjalaisille. Osakunnat liittyvät maakuntalaulujen syntyyn, kehitykseen ja vakiintumiseen keskeisesti. Kymmenen virran maan ensiesityksen, 15.02.1899, juhlan tuotot lahjoitettiin Pohjois-Pohjanmaan ”kansansivistysolojen” parantamiseen.³⁶ Osakunnat julistivat 1890-luvulla runokilpailuja, joiden tarkoituksena oli saada maakuntalaulu. Näin syntyi Sibeliuksen säveltämä ja Kaarlo Terhin sanoittama Uusmaalaisten laulu.³⁷ Vaasan marssilla oli kilpailijaehdokkaansa, kuten Pohjalaisen Osakunnan jäsenten Leevi Madetojan säveltämä ja Artturi Leinosen kirjoittama Etelä-Pohjalaisten laulu, joka esitettiin ensimmäisen kerran ”vapaussodan muistopäivän” juhlassa, jossa myös Kytösavun aukeilla mailla sai ensiesityksensä.³⁸ Laulun sanat kuvaavat aikansa isänmaallisuutta ja sisällissodan sankaritarinaa.

”Kuinka jos mahtava sortaja lie, Pohjolan porteilla poikki on tie!”³⁹

Tämä laulu uhmaavine sanoineen ei kuitenkaan pystynyt kilpailemaan jo vakiintuneen Vaasan marssin kanssa ja sitä laulettiinkin usein rinnakkain marssin kanssa.⁴⁰ Onkin hiukan hämmentävää, miten vähän mainintoja laulun esityshistoriasta löytyy ottaen kuitenkin huomioon sen tunnetut tekijät.

Ajateltaessa Vaasan marssin historiallista kontekstia alun perin ruotsinkielisenä marssina, on laulu kestänyt suomalaisuusaatteen ja poliittisten muutosten läpi tähän päivään saakka. Toki laulu käännettiin suomen kielelle, mutta sen omaksui esimerkiksi aitosuomalaisuutta kannattava äärioikeistolainen Isänmaallinen kansanliike.⁴¹ Laulu oli jo vakiintunut suomenkieliseksi lauluksi, joka edusti suomalaisuutta ja maakuntaa. Isänmaallinen sekä kansallista henkeä nostattava ja pohjalaisten sitkeyttä korostava sanoma sopi hyvin myös kansallismielisille poliittisille liikkeille. Ruotsinkielinen perintö sulautui osaksi suomenkielistä kansallista kulttuuria. Toisaalta laulujen sävelmien lainaaminen muista kulttuuriperinnöistä ei ollut eikä ole poikkeuksellista. Onhan Hämäläisten laulunkin sävelmän alkuperä saksalainen, vaikka suomalaisiakin sävelmävaihtoehtoja olisi ollut. Lauluun tekivät sävellysehdotuksensa muun muassa P. J. Hannikainen, Martti Hela, Väinö Raitio ja E. W. Hagfors.⁴² Vaasan marssin asema maakuntalauluna sekä suomen että ruotsin kielellä Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla on vakaa. Esimerkiksi Etelä-Pohjalaisen Osakunnan parissa marssilla on avattu vuosijuhlat jo kohta 120 vuotta, ensimmäisistä vuosijuhlista 1909 saakka.⁴³

Lähteet

Tutkimusaineisto

Arkistoaineistot

Digitoidut sanomalehdet, Kansalliskirjaston digiaineistot (KD)

Finlands Allmänna Tidning, Helsingin Sanomat, Ilkka, Iltalehti, Kaiku, Kainuun Sissi, Karjala, Keskisuomalainen, Perä-Pohja, Pohjolan Työmies, Savo-Karjala, Suomalainen Wirallinen lehti, Suomen Kuvalehti, Uusi Aika, Uusi Suometar, Vaasa.

Klemetti-museon kokoelmat, Kuurtanes-seura ry (KS)

Etelä-Pohjalaisen Osakunnan kutsukirje kunniajäseneksi kuraattori Lauri Koivistolta professori Heikki Klemetille 1935.

Emmi Keski-Nikkolan kotikokoelma (EK-N)

Etelä-Pohjalaisten laulukirja 1931*.* Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalainen Osakunta.

Etelä-Pohjalaisten laulukirja 2015. Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalainen Osakunta.

Pohjois-Pohjalaisen Osakunnan laulukirja 2014. Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalainen Osakunta.

Helsingin yliopiston Pohjalaisten Osakuntien kokoelmat (PO)

Etelä-Pohjalalaisen Osakunnan virkailijahistoriikki. Helsingin yliopiston Etelä-Pohjalainen Osakunta.

PPO:n lauluja 1947. Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalainen Osakunta.

Pohjois-Pohjalaisten laulukirja III 1964. Helsingin yliopiston Pohjois-Pohjalainen Osakunta.

Goucher College Printed Music Collection, avoimet nuottijulkaisut (GC)

Far Away in Honolulu-nuottijulkaisu. 1917. The Leighton Bros (Burt ja Frank). M. Witmark & Sons. Goucher College Printed Music Collection. Goucher College. https://jstor.org/stable/community.39378680

Verkkoaineistot

Geni.fi (syntymäajat ja sukulaistiedot)

Kirsti Ilona Näykki. n.d. https://www.geni.com/people/Kirsti-Ilona-N%C3%A4ykki/6000000070264486948. Viitattu 01.08.2026.

Erkki Antero Tiesmaa (Tidström). n.d. https://www.geni.com/people/Erkki-Antero-Tiesmaa/6000000008547745932. Viitattu 01.08.2026.

Uhtua-seuran verkkosivut. uhtuainfo.fi

Röhön rantaan. n.d. https://www.uhtuainfo.fi/index.php/rohon-rantaan. Viitattu 02.08.2026.

Yle-uutiset, yle.fi

Säkkinen, P. 26.07.2026. Lappilaiset haluavat irtaantua Pohjois-Pohjanmaasta – symbolinen laulu voi vaihtua. Yle. https://yle.fi/a/74-20235202. Viitattu 28.07.2026.

Tarpila, L. 08.06.2018. Laurilan työ sekä Vilppulan vaihe - Heikki Klemetin marssilaulu kertoo sisällissodan tarinaa. https://yle.fi/aihe/a/20-271203. Viitattu 28.07.2026.

Tutkimuskirjallisuus

Cook, T. 2009. The Singing War: Canadian soldiers’ songs of the great war. The American Review of Canadian Studies, 39(3), 224–241. https://www.proquest.com/scholarly-journals/singing-war-canadian-soldiers-songs-great/docview/1283742450/se-2.

Hentilä, S. 2018. Vapaussota – valkoisen Suomen historiapoliittinen artefakti. Väki Voimakas, (31), 325–348.

Keski-Nikkola, E. 2025. Isänmaallisen kansanliikkeen laulukirja: Musiikinhistoriallinen tutkimus musiikin merkityksistä ja käytöstä oikeistopolitiikassa 1930- ja 1940-luvuilla. Maisterintutkielma, Helsingin yliopisto.

Pajamo, R. 1987. Maakuntalaulumme. WSOY.

Roiko-Jokela, H. 2007. Ylioppilas — maakunta — isänmaa. Pohjois-Pohjalainen Osakunta 1907–2007. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Roselius, A. 2013. Isänmaallinen kevät: Vapaussotamyytin alkulähteillä. Tammi.

Silvennoinen, O., Tikka, M., & Roselius, A. 2016. Suomalaiset fasistit: Mustan sarastuksen airueet. WSOY.

Virrankoski, P. 2004. Heikki Klemetti. Elämäntyö ja henkilökuva. Suomalaisen kirjallisuuden seura.

Välimäki, S., 2006. Sota ja musiikki - ja käännös ääneen, päin!. Musiikki, vuosikerta 36. 3 sivut 3–8. https://musiikki.journal.fi/issue/view/8511.

Hei fuksi!

Tervetuloa akateemisten pöytäjuhlien eli sitsien maailmaan. Osakunnalla pöytäjuhlat voivat erota monilta osin suurestikin ainejärjestöjen ja tiedekuntien järjestämistä pöytäjuhlista, ja osakuntien erinäiset perinteet saattavat tuntua alkuun hieman jäykiltä. Vaikka osakunnat ovatkin hyvin perinteikkäitä opiskelijajärjestöjä, ja vanhimmat niistä ovat yli 380-vuotiaita, ei perinteitä ja juurtuneita tapoja ole missään nimessä syytä kavahtaa. Avoimin mielin kohti Bottaa ja sitsejä!

Muuten: sana ”sitsit”, tulee ruotsinkielisestä sanasta ”sittning” eli istuminen. Hyvin kuvaava sana, sillä sitseillä suurimmaksi osaksi istutaan.

Pöytäjuhlia on monenlaisia, ja niitä erottaa esimerkiksi tilaisuuden arvokkuus. On teemasitseistä hieman arvokkaampiin juhliin ja niistä vielä vuosijuhliin, jotka ovat kaikkein arvokkaimpia juhlia. Sitseillä on hyväksyttävämpää hassutella ja tehdä välihuutoja, kunhan ne ovat hyvän maun rajoissa eivätkä häiritse sitsien kulkua. Vuosijuhlilla osallistujilta odotetaan arvokasta käyttäytymistä.

Ennen pöytäjuhlia

Pöytäjuhliin valmistautumiseen kuuluu lähinnä aikataulujen tarkistaminen, laulukirjan pakkaaminen sekä tietenkin pukeutuminen. Sitseillä on jokin ennalta päätetty pukukoodi, joka on tarkoitettu ohjeistamaan osallistujaa pukeutumaan tilaisuuteen sopivasti. Sitseillä pukukoodi on yleensä jokin teema, joka on suhteellisen itsestäänselvä.

Hieman arvokkaammissa juhlissa voi olla pukukoodina cocktail, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna siistiä pukeutumista. Kun pukukoodina on cocktail, on soveliasta laittaa päälle esimerkiksi puku tai polvimittainen mekko, mutta värit ovat erittäin vapaasti päätettävissä ja räväkkäämpi asustus on suotavaa.

Cocktailia arvokkaampi pukukoodi on tumma puku, ja se on cocktailista hieman juhlavampi ja hillitympi versio. Siihen sopii tumman sävyinen puku, yleensä yksivärinen musta tai tummansininen, tai polvimittainen tai hieman pitempi mekko, joka on hillityn värinen ja arvokkaampaa materiaalia. Asusteidenkin tulee olla hillitympiä, esimerkiksi puvun kanssa kenkien ovat hyvä olla sellaiset, etteivät ne kiinnitä huomiota.

Vuosijuhlilla pukukoodina on lähes aina juhlapuku eli frakki, pitkä mekko tai kansallispuku. Frakkia vuokratessa tai ostaessa on hyvä selvittää, että mitä tarvitsee saadakseen oikean asukokonaisuuden. Pitkällä mekolla tarkoitetaan mekkoa, joka on nilkkamittainen ja siisti. Pitkää mekkoa käyttäessä on hyvä huomioida, että pöytäosuuden aikana olkapäiden tulee olla peitettynä, mutta mekon ei tarvitse olkapäitä peittää, huivi tai shaali on hyvinkin toimiva ratkaisu. Jos juhlapukua ei ole saatavilla, korvaavana pukeutumisohjeena voi käyttää tummaa pukua.

Vuosijuhlilla asusteiden tulee olla erityisen hillittyjä, esimerkiksi frakin kanssa ei ole soveliasta käyttää rannekelloa, vaan frakkiin pukeutuneella voi olla taskukello. Mekon kanssa voi olla siro korukello ja jos käyttää käsilaukkua, tulee sen olla sellainen, jota voi pitää sylissä pöytäosuuden ajan, eikä laukkua ole soveliasta laittaa tuolin selkämyksestä roikkumaan. Kenkien tulee olla juhlakengät ja mielellään sellaiset, että kärki on suljettu.

Jos vaatekaapistasi ei löydy pukukoodiin sopivaa asua, etkä halua tai pysty hankkimaan tai lainaamaan vaatteita, niin sitä ei tarvitse käyttää syynä jättää pöytäjuhlia välistä. Riittää, että yrität parhaasi, ja osakunnalla toivotaankin, että tulet sellaisena kuin olet.

Juhliin saapuessa

Bottan vitoskerrokseen saavuttuasi ja napattuasi alkumaljan käteesi saatat huomata, kuinka kaikilla muilla kuin fukseilla on asuissaan eräänlainen nauha, joka kulkee olalta vastakkaiselle kyljelle tai on ruusukkeena rinnassa. Tätä kutsutaan osakuntanauhaksi tai järjestönauhaksi, tuttavallisemmin arjessa puhutaan väreistä. Osakuntanauha osoittaa, mihin osakuntaan nauhan kantaja kuuluu. Järjestönauha kertoo yleensä ainejärjestön ja esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnallakin on käytössä oma nauha.

Kullakin osakunnalla on omat nauhansa, ja tulet varmasti osakunta-aikanasi kohtaamaan monen eri osakunnan jäseniä. Fuksien ei odoteta tunnistavan kaikkia nauhoja, joten ei ole lainkaan noloa kysyä, mitä nauhaa joku kantaa.

Bottalla tyypillisimmät nauhat, joihin tulet törmäämään, ovat tietenkin pohjalaisten osakuntien nauhat. Nauhoissa tyypillisesti heraldisesti painavin väri tulee alimmaiseksi, eli esimerkiksi Vasa Nationin väreissä nauhaa kuuluu kantaa siten, että musta on alimmaisena. Etelä-Pohjalaisilla ja Pohjois-Pohjalaisilla ei (onneksi) värejä voi kantaa “väärinpäin”, sillä nauha näyttää samalta oli se miten päin hyvänsä.

Pohjalaisilla osakunnilla nauhan saa itsenäisyyspäivänä, joten koko syksy pitää malttaa odottaa omaa nauhaansa. Nauhaa kantaessasi edustat aina omaa osakuntaasi, joten on tärkeää käyttäytyä asiallisesti ja arvokkaasti. Ethän siis töhöile nauhaa kantaessasi, sillä se voi johtaa kielteiseen kuvaan koko osakunnasta. Nauhan kantamiselle on muutoinkin aikansa ja paikkansa; nauhan kanssa pukeudutaan siististi ja arvokkaasti, se ei siis sovi haalareiden tai muun epämuodollisen asun kanssa puettavaksi. Nauhan ei myöskään ole sopivaa koskettaa paljasta ihoa.

Siemaistessasi skumppalasin antimia saatat myös huomata, että jotkut kantavat useampaa nauhaa kerralla, yleensä kuitenkin korkeintaan kolmea nauhaa kerralla. Tällaisissa tilanteissa ylimpänä oleva nauha osoittaa, mihin osakuntaan nauhan kantaja itse kuuluu. Joissakin tilanteissa ylimpänä voi olla ylioppilaskunnan nauha, jolloin oman osakunnan nauha on vasta toisena. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin ihan perusmuotoisilla sitseillä melko harvassa. Muiden kuin oman osakunnan nauhan kantaminen on tyypillisesti merkki siitä, että henkilö on aktiivisesti ja ansioituneesti näkynyt myös toisen osakunnan toiminnassa, tehnyt tiivistä yhteistyötä ja tuttavuutta näiden kanssa ja saanut siitä kiitokseksi toisen osakunnan värienkanto-oikeuden. Tämä on aina arvokas kunnianosoitus, ja toisen osakunnan värejä tulee myös kantaa suurella arvokkuudella.

Nauhojen lisäksi vanhemmilla osakuntalaisilla voi olla rinnassaan monenlaisia akateemisia kunniamerkkejä; harrastus-, ansio- tai kunniamerkkejä, erilaisia pinssejä ja/tai mitaleja. Nämä ovat osoituksia aktiivisesta osakuntatoiminnasta ja toimimisesta erilaisissa toimielimissä osakunnan nimissä. Älä arastele kysyä; vanhemmat osakuntalaiset kertovat kyllä mielellään, mitä mikäkin merkki tarkoittaa ja mistä on sellaisen saanut.

Pukukoodissa yleensä mainitaan, että kuuluuko tilaisuudessa olla päällä osakuntanauha ja/tai akateemiset ansiomerkit. Nauhaa on useimmiten soveliasta käyttää, jos muu pukeutuminen sen sallii.

Istutaanpa pöytään

Cocktail-tilaisuuden eli kokkareiden jälkeen onkin aika istua pöytäosuuden pariin. Yleensä kokkareiden aikana on hyvä luoda silmäys jo plassikarttaan; jokaiselle on pöydässä nimittäin oma nimetty paikkansa. Näet samalla myös jo etukäteen, ketkä istuvat ympärilläsi eli keiden seurassa vietät suurimman osan illastasi. Yleensä lähellä istuu sellainen henkilö, jota olet mahdollisesti juhliin ilmoittautuessasi toivonut pöytäseurueeseesi, ja fuksina voit luottaa siihen, että läheltä löytyy myös kokeneempia sitsaajia. He kyllä opastavat sinut pöytäjuhlien saloihin juhlan aikana.

Pöytäjuhlien alussa on tapana esittäytyä pöytäseurueessa lähimmille uusille henkilöille. Näin nimet jäävät (toivottavasti) puolin ja toisin mieleen.

Sitsien alussa kerrotaan monenlaista tärkeää tietoa illan kulusta, joten kannattaa kuunnella tarkasti; avainhenkilöitä sitseillä on laulunjohtaja (äänessä useaan otteeseen illan aikana), emännät, isännät ja mahdolliset juhlamestarit. Juhlien alussa tavallisesti juhlakansaa tervehditään ja kerrotaan tärkeät käytännön seikat; esimerkiksi mistä vessat löytyvät, missä sopii tupakoida, montako taukoa illan aikana on, kerrataan turvallisemman tilan periaatteet, ketkä toimivat illan häirintäyhdyshenkilöinä ja miten laulujen jälkeen skoolataan.

Osakunnan emännät kertovat, mitä illan aikana kolmen ruokalajin illallisella syödään ja isännät kertovat mitä juodaan. Kolmen ruokalajin illallinen voi kuulostaa melko hienostuneelta, mutta ihan perusruokaa on tavan sitseillä tarjolla, ei mitään liian fiiniä. Juomana on tyypillisesti snapsi, jokin mieto juoma, lasi viiniä, jälkiruoan kanssa kahvia sekä kahviavecina punssia ja tietenkin vesi vanhin voitehista. Juhliin voi osallistua myös täysin alkoholittomana, ja se onkin aivan tavallista. Kukaan ei painosta sinua juomaan illan aikana, vaikka sitseillä laulettavat laulut voivatkin olla juomalaulujen tyyppisiä.

Skoolaaminen tapahtuu yleensä siten, että pöydässä on jollain tapaa ilmaistu aloitussuunta. Se, miten aloitussuunta on ilmaistu, kerrotaan alkupuheen aikana. Ensiksi skoolataan osoitettuun suuntaan vierustoverille, sitten vierustoverille toisella puolella ja lopuksi eteen. Kun lasista on siemaistu, on tapana ”purkaa skoolaus” eli toistetaan lasin nostot vastakkaisessa järjestyksessä. Ei haittaa, jos skoolaus menee sekaisin, se saattaa käydä kelle tahansa.

Joskus pitkällä iltaa skoolauksen suuntien muistamisessa luovutetaan täysin. Tavaksi on lähiaikoina muodostunut pyörittää lasia eri suuntiin, tätä kutsutaan tunnetun meemin mukaan helikopteriksi, sillä jotkut toistavat ”helikopter helikopter” pyörittäessään, jonka jälkeen ottavat kulauksen, pyörittävät lasia toiseen suuntaan sanoen seuraavat sanat ”para kofer para kofer”.

Erityisesti vuosijuhlilla puhutaan pöytäavecista, joka tarkoittaa joko valitsemaasi seuralaista tai henkilöä, joka on sillä paikalla jolla seuralaisesi olisi. Tällöin ei pöydässä ole merkintää, mihin suuntaan skoolaus aloitetaan. Joskus on hankalaa ottaa selvää kummassa suunnassa on pöytäavecisi, ja sitä on ok kysyä. Skoolaus aloitetaan avecista.

Kun joku puhuu juhlakansan edessä, on kohteliasta olla supisematta päälle oman pöytäseurueen kesken sekä keskeyttää syöminen. Puheiden ja laulujen aikana ei myöskään sovi poistua pöydästä tai tulla ovensuusta takaisin pöytään, ellei sitä erikseen puhuja salli. Muutoin juhlien aikana sopii pistäytyä esimerkiksi vessassa hyvin vapaasti, eikä siihen tarvitse pyytää erikseen lupaa. Osakunnilla ei myöskään ole käytössä mitään leikkimielisiä rangaistuksia, joita ainejärjestöjen sitseillä saattaa olla. Illan aikana taukoja on tyypillisesti kaksi, jokaisen ruokalajin välissä.

Toisin kuin muilla osakunnilla ja ainejärjestöillä on tapana, Pohjalaisilla ei sitsien aikana useimmiten ole erillisiä taukoja, paitsi vuosijuhlilla. Tauoilla käydään oman tarpeen mukaan. Kun taukoja on, niistä ja niiden kestosta tiedotetaan kyllä selkeästi, ja juhlaväelle annetaan ohjeet tauolle siirtymiseen liittyen. On hyvä muistaa, että jos on sitseillä, joissa pidetään erikseen tauot, tapana on yleensä kerätä ruokalajilla käytetyt lautaset pöytien päätyihin, josta ne on juhlien järjestäjien tai pöydän päädyssä istuvien helppo viedä pois. Pohjalaisilla sitseillä tämä tapahtuu samalla tyylillä kun niin ilmoitetaan tapahtuvan. Muista siis kuunnella kaikki edessä kuulutetut asiat tarkasti!

Joko laulattaa?

Laulunjohtaja on keskeisessä roolissa sitsien kulussa, ja tuletkin sen varmasti huomaamaan. Laulunjohtaja vastaa siitä, että sitsien aikana lauletaan tarpeeksi, ja mehän osakunnilla todellakin tykkäämme laulaa. Jopa niin paljon, että illan aikana monet käyvät pyytämässä laulunjohtajalta lupaa, saisivatko he laulattaa sitsikansaa tai voisiko laulunjohtaja johtaa heidän toivomansa kappaleen. Omin päin ei sovi laulua mennä toivomaan, vaan laulunjohtaja antaa luvan, jos antaa. Laulunjohtaja pitää huolta siitä, että ilta etenee aikataulun mukaisesti, joten kaikkia toiveita ei aina ehditä toteuttamaan.

Laulunjohtaja tavallisesti pyytää sitsikansan huomiota lyömällä rapiirilla eli eräänlaisella miekalla pöytään. Siitä kuuluu mojova ääni, joka tuskin menee sinultakaan ohi. Tällöin on kohteliasta keskeyttää puheensorina sekä syöminen ja keskittyä siihen, mitä laulunjohtajalla tai muulla sitsikansan edessä olevalla henkilöllä on sanottavanaan. Tavallisesti tämä hetki etenee niin, että edessä olevaa henkilöä tervehditään, ja hänen nimeään kysytään. Saatetaanpa häneltä kysyä muutakin, kuten mikä hänen toteemieläimensä on tai minkä värinen hammasharja hänellä on. Leikkimielisiä hyvän mielen kysymyksiä. Erityisesti syksyllä on myös kokeneemmilla osakuntalaisilla tapana kertoa, mitä he tekevät osakunnalla, sillä osakunnalla on monenlaisia rooleja eli virkoja, joita osakunnan jäsenet hoitavat. Edellä mainitut emäntä, isäntä ja laulunjohtaja ovat esimerkkejä osakunnan virkailijoista.

Kun esittäytymiset on tehty ja sitsikansan mieltä kutkuttaviin kysymyksiin vastattu, on tapana siirtyä laulun toivomiseen. Yleensä laulunjohtajalla on jokin simppeli aasinsilta tähän keksittynä, miksi halutaan laulaa juuri kyseinen laulu, ja toisinaan mennään suoraan asiaan ja ilmoitetaan ykskantaan, että lauletaanpas välillä. Sitsikansalle kerrotaan kappaleen nimi ja sivu, mistä se laulukirjasta löytyy. Kun sitsaajat ovat löytäneet oikean sivun, siirrytään laulamaan. Laulunjohtaja tavallisesti heiluttaa tahtia rapiirilla (tai muulla laulun johtamiseen soveltuvalla välineellä) ja näin soljuen vie laulussa eteenpäin. Taitava laulunjohtaja tietää, millaisella tempolla kutakin laulua johdetaan ja mitä erityispiirteitä kussakin laulussa on (joissakin tahti voi hidastua yllättäen kesken laulun!).

Juhlat monesti aloitetaan jollakin tietyllä laululla, kuten Helan går tai Lähteellä. Tämä voi olla sinullekin jo jokseenkin ennestään tuttu kappale, ja ensimmäisen kappaleen jälkeen on tapana kulauttaa pöydässä oleva snapsi. Ei ole pakko juoda kaikkea kerralla! Monesti sitseillä lauletaan myös viinille ja/tai vedelle omistettu laulu. Tällöin on tapana laulun jälkeen juoda sitä juomaa, josta juuri laulettiin. Ennen juomista on kuitenkin tapana skoolata pöytäseurueen kesken. Juhlien alussa käydään läpi skoolauskäytännöt, jotta tiedät miten toimia.

Monet laulut voivat olla uudelleensanoituksia tuttuihin melodioihin. Sitsien aikana on kyllä mukavasti aikaa tutkia laulukirjaa, mutta kannesta kanteen se tulee tutuksi vasta ajan kanssa. Mitä enemmän käyt sitseillä, sitä todennäköisemmin opit tuntemaan, että tietyt kappaleet ovat erityisen tärkeitä ja rakkaita osakuntalaisille, sillä ne toistuvat juhlista toiseen. Löydät varmasti myös omat suosikkisi, ja kohtapa hyräilet niitä myös kotona kotitöiden lomassa.

Huutoja kesken juhlien

Sitseillä kuulet varmasti monenlaisia huutoja; yleensä laulunjohtajalta ja joskus muulta sitsikansalta, joskus huudot ovat suomeksi ja joskus latinaksi. Älä siis hämmenny, kaikella on tarkoituksensa.

Virallisen tavan mukaan laulu johdetaan latinaksi. Laulunjohtajan pyytäessä juhlakansalta hiljaisuutta, huudahtaa hän rapiirin paukautuksen jälkeen “silencium”. Tavallisesti tätä seuraa ilmaisu “ad verbum”, mikä tarkoittaa, että laulunjohtaja pyytää hiljaisuutta nimenomaisesti puheelle. Tämän jälkeen päästäänkin laulunjohtajan aasinsiltaan, joka toki tulee suomeksi tai ruotsiksi. Kun aasi on tuotu sillan yli vastarannalle ja on aika laulaa, lausuu laulunjohtaja “verbum ex est”, joka tarkoittaa puheen olevan ohi. Tätä seuraa tyypillisesti ilmaisu “ad cantum” tai “cantus”, joka tarkoittaa suoraan suomennettuna “lauluun”.

Laulun päätyttyä laulunjohtaja tavallisesti huudahtaa “Cantus ex est” eli laulu on ohi. Tämä saakin sitsikansassa aikaan mielenkiintoisen koreografian, nimittäin ensin kaikki yhdessä huudahtavat “Smollis”, jonka jälkeen fuksien tehtävänä on huutaa korkealla ja kimeällä äänellä “fiducit”. Ei hätää, vanhemmat osakuntalaiset kyllä neuvovat sinua, että tämä kannattaa tehdä ja kuulet tarkemman lausumistavan. Tämän jälkeen osakuntaiältään vanhemmat, yli 13 lukukautta osakunnalla olleet, vastaavat tähän matalalla “fiducit” -mörinällä. Tämän jälkeen pääsemme skoolaamaan.

Joskus latinan kielisen johtamisen sijaan laulua johtava henkilö saattaa huutaa “Pohjalaiset!”. Tähän pohjalaisten tapana vastata kovaan ääneen “Joo!”. Tämä aloitustapa on erityisesti sellaisille lauluille, jotka ovat tuttuja kaikille pohjalaisille. Bottalla kuulee tyypillisesti myös “Vasungar!”, johon Vasa nationin jäsenet vastaavat puolestaan “Joo!”. Laulunjohtaja voi myös huudatuttaa lappilaisia, oululaisia tai vaikka epolaasia, ja näihin huutoihin vastaavat ne, jotka kokevat kyseiseen joukkoon kuuluvansa. Joskus voi kuulua myös “Muut!”, jolloin mahdolliset Bottan ulkopuolisista osakunnista paikalla olevat vieraat vastaavat samalla tavalla. Tämän jälkeen laulunjohtaja esittelee aasinsiltansa lauluun ja johdattelee sen alkuun sanomalla “Lauluhan lähtee…”.

Laulun päätyttyä laulunjohtaja huudahtaa “yy kaa koo”, johon sitsikansa vastaa huutamalla “hei”. Tästä laulunjohtaja yleensä jatkaa huutamalla “yy kaa”, johon vastataan jälleen “hei”. Laulunjohtajan päättäessä huudattamista sanomalla vain “yy”, vastataan siihen kahdella “hei”-huudolla, minkä jälkeen skoolataan.

Joissakin juhlissa ei välttämättä varsinaista laulunjohtajaa ole, jolloin laulunjohtaminen on vapaampaa. Rapiiria tulee käyttää aina kunnioittaen ja värien kanssa. Jos laulattaja käyttäytyy epäasiallisesti, saattaa laulunjohtaja huutaa ”falsch cantus”, mikä johtaa laulattajan poistamiseen tilanteesta.

Laulujen tai puheiden aikana voi kuulla muita huutoja, mutta niitä tulee käyttää erityisen harkitusti. Fuksina on kuitenkin hyvä olettaa, että jos on syytä huutaa väliin, joku muu sen tekee, sillä keskeyttäviin huutoihin täytyy olla hyvin perusteltu syy.

Laulaminen vuosijuhlilla

Koska vuosijuhlat ovat hyvin arvokkaita tilaisuuksia, ei niihin täysin sovi sama tapa. Vuosijuhlillakin on usein laulunjohtaja, mutta pöytäjuhlan aikatauluista vastaavat juhlamestarit. Laulunjohtaja käy sovituissa väleissä ohjaamassa juhlaväen lauluun. Vuosijuhlilla ei ole soveliasta tehdä mitään välihuutoja, ainoastaan vastaukset laulunjohtajan huutoihin, kuten smollis ja fiducit.

Voisiko näillä ohjeilla lähteä jonkun toisen osakunnan juhlille?

Ehdottomasti. Ota vain huomioon, että kuten vaikkapa omaan ainejärjestöön verrattuna eri osakunnilla on erilaisia tapoja sitseihin ja muihin juhliin liittyen. Kuuntele siis tarkasti ohjeistuksia, joita kuulet juhlien aikana.

Apua, miten muistan kaiken?

Ei hätää. Fuksisyksy on nimenomaan opettelemista varten. Vanhemmat osakuntalaiset eivät pahastu, jos kysyt heiltä miten jokin piti tehdä tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Kukaan ei ole ollut aina osakunnalla, vaan he ovat itsekin aikanaan olleet sinun paikallasi, ja kaikki on ollut uutta ja jännittävää. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, eikä kukaan odota sinun osaavan kaikkea heti. Moka on lahja, ja niistä saa hyviä tarinoita kerrottavaksi tulevaisuuteen. Uusia fukseja tulee joka vuosi, ja ehkä sinäkin aloitat joskus tarinan heille sanoilla “Silloin kun minä olin fuksi…”

Hej!

Vad är Porthanfest för något kanske du undrar. Jo: Porthanfest är en riktigt hejdundrande fest med en hel vecka fylld med program som passar alla, allting från konst och kultur till sitzer och fester. Veckan kulminerar i Finlands äldsta akademiska fest som firats av österbottniska studeranden årligen sedan 1839. Festen äger rum lördagen den 7 november och är en oförglömlig upplevelse. Under festen på lördagen bjuds gästerna på en äkta trerätters middag med tillhörande utsökta viner och drycker på Ostrobotnias festvåning. Under kvällen bjuds det på musikuppträdanden, tal, snapsvisor och gott umgänge.

Porthanfesten är alltså liksom en årsfest för de tre österbottniska nationerna tillsammans. Eftersom detta är en av de finaste festerna under året är klädkoden något finare än på vanliga fester på Botta. Under kvällen är det högtidsdräkt som gäller, alltså frack, långklänning eller mörk kostym, men vi uppmanar även allihop som har möjlighet att bära folkdräkt på lördagen.

Porthanfesten är ett ypperligt tillfälle för dig som vill vara med och bevara och uppleva den äldsta akademiska festen i vårt land, för en gångs skull verkligen klä upp dig och träffa härliga människor från våra systernationer i huset, vännationer i Finland, övriga Norden och Baltikum. Vi bjuder alltså på en vecka fullspäckad med alla sorters evenemang, glamour, härliga människor och möjlighet att hitta nya vänner på Botta, i Finland och resten av världen.

Vi hoppas se dig under Porthanfestveckan, lördagens stora fest och kanske till och med på söndagens silliz.

Mvh.

Elias Anttila och Ada Brännkärr

Porthanfestmarskalker 2026

Hei!

Mikä Porthanjuhlat oikein on, ehkä kysyt. No; Porthanjuhlat on todellinen juhlien juhla, jossa on koko juhlapäivää edeltävä viikko täynnä ohjelmaa, joka sopii kaikille – kaikkea taiteesta ja kulttuurista sitsien ja juhlien tunnelmiin. Viikon huipentaa Suomen vanhin akateeminen juhla, jota pohjalaiset opiskelijat ovat viettäneet vuodesta 1839 lähtien. Pääjuhlat järjestetään tänä vuonna lauantaina 7. marraskuuta, ja se on unohtumaton kokemus.

Lauantain juhlassa vieraille tarjotaan aito kolmen ruokalajin illallinen, johon kuuluu huippulaatuisia viinejä ja muita juomia Ostrobotnian juhla-kerroksessa. Illan aikana on musiikkiesityksiä, puheita, snapsilauluja ja ennen kaikkea hyvää seuraa ja kanssakäymistä.

Porthanjuhlat voisi siis kutsua pohjalaisten osakuntien yhteiseksi vuosijuhlaksi. Koska tämä on yksi vuoden hienoimmista juhlista, pukeutumiskoodi on astetta siistimpi kuin tavallisilla sitseillä Botalla. Illan aikana pukeudutaan juhlapukuun, eli frakkiin, pitkään iltapukuun tai tummaan pukuun, mutta kannustamme myös kaikkia, joilla on mahdollisuus, käyttämään kansallispukua lauantaina.

Porthanjuhla on loistava tilaisuus sinulle, joka haluat olla mukana vaalimassa ja kokemassa maamme vanhinta akateemista juhlaa – ja kerrankin myös todella pukeutua hienoimpiin vaatteisiin ja tutustua ihaniin ihmisiin meidän sisarosakunnista, ystäväjärjestöistä Suomesta, muista Pohjoismaista ja Baltiasta. Tarjolla on siis viikko täynnä ohjelmaa, glamouria, mahtavia ihmisiä ja mahdollisuus löytää uusia ystäviä Bottalta, Suomesta ja muualta maailmasta.

Toivomme näkevämme sinut Porthanjuhlaviikolla, lauantain pääjuhlassa ja ehkäpä myös sunnuntain sillis-brunssilla.

Ystävällisin terveisin

Elias Anttila ja Ada Brännkärr

Porthanjuhlamestarit 2026

• Eräs PPOn laulunjohtaja Porthan stippepäivällisillä: Jotkut saa peräpohjalassa ja jotkut saa perään pohjalassa
• Virkailija teatterikeskustelussa: “Onko eteläpohjalaiset kansanlaulut porttihuume vai coping-keino?”
• PV:n virkailijaillallisella kuultua: “Koti on siellä missä dominatrix.”
• Emäntä itsenäisyyspäivänä: “Tää on keittiö ja täällä ei oo moraalia.”
• Väsähtänyt ohjelmavaliokuntalainen jatkoilla: “Sä et tiiäkään kuinka monta paskaa mä oon nähnyt täällä ei-pöntössä.”
• Eräs Wanha isäntä: parenpi 20cm perseessä kuin taskussa
• Epolainen salongissa: Mieti ku ois semmonen Phil Collins darra, mut Phil Collinsin sijaan se on Joni Hytinkoski joka käskee sun paskoa housuun
• Eräs väistyvä virkailija: Osakunta ei oo mikään vitun demokratia
• 2025 kapteenin kauneudenhoitovinkki: “Mä oisin pysäyttämätön jos sheivaisin mun sääret.”
• Curator esseetä palauttaessaan: “Minä en oikolue. Minä menen nyt juomaan skumppaa.”
• Civis virkailijanvaihtokaronkan jälkeen: “What happens in vvk stays in vvk. Olettaen siis että väki muistaa mitä tapahtui.”
• Virkkiskaronkasta väsynyt: “En aio tänä vuonna osallistua enää yhteenkään PPO:n virkailijanvaihtokaronkkaan.”
• Käpy seniori: “Olin niin darrassa vujujen jälkeen et melkein lähdin sillikselle.”
• Entinen PV:n virkailija Manalassa: “Jos minulla olisi nännilävistykset, korvaisin ne PV-merkeillä.”
• Jokilaaksolainen puhuttaessa poronkusemasta: “Ai se ei olekaan matka minkä poro voi kusta yhtäjaksoisesti?”
• Civis maanantaina klo 15:30: “Huh. Tässä oli tarpeeksi sillistä jopa minulle.”
• Seniori keskustellessa kuntavaaleista: “Ei Iissä ole teollisuutta. Siellä on se joki.”
• Nimeämätön civis: “Jos elämässä menee kaikki pieleen, pitää hankkia lapsi.”
• Nimeämätön pohjalainen: “Eihän me voida niitä karjalaisia jättää kodittomiksi. Sehän olisi suoraan 30-luvulta.”
• hallituksen pj IVKssa: En ole mikään juhlaihminen
• Kaksi virkailijaa toimistossa: “Ostin vahingossa liika pieniä suodatinpusseja.” “Hánno Länsman disapproves: porot pääsee karkuun.”
• Pohjalainen civis Tarton reissustaan: “Tartossa oli elämäni top 1 selvisin puhumalla -hetki: aloin selittää tuhannen päissäni joukolle naiskorporantteja, että “in Finland homo is free.""
• Kisaaja maakuntaturnajaisissa: “Ois pitäny vaan panna.”
• En österbottning i Vårbal-natten: “Denna resan har varit tung. Tung tung tung sahur.”
• Pohjalainen airut: “Aktin jälkeen mun aivoissa ei liiku mikään.”
• Edustajistopoliitikot Manalassa: Perustetaan Lapuanliike uudelleen!
• Möykässä kuultua: “Ehtoollisviini on vähän niinku peppuseksi. Se paranee joka kerta kun sitä kokeilee.”
• Muuan laulunjohtaja Salongissa: “Oon alkanut trollaamaan Jodelissa. Vitun terapeuttista.”
• Jalojen pelien kannattaja Salongissa: “BottaLan ois kyl kiva tapahtuma jos pelaisin muutakin ku õllepoisikea.”
• Q QVK:ssa: Never stop the madness
• Nimeämätön toiminnanhoitaja civikselle toimistossa: “Älä sit jätä sitä tölkkiä tänne.” “Jätän.” “I’m going to hang you. Porthanian lipputankoon.”
• Eräs virkailija Oulun Toivon saunaillassa: “Pitää varmaan pyöriä Möykän sohvalla ja kuivata ittensä siihen.”
• Heini Korpi, EPO:n isäntä: Te ootte kyl tehny musta vähän homon (sanat suunnattu Elsa Rantakankaalle ja Ida Nurmelle)
• Eräs EPOlainen halkossa: Tunti puhekunnossa partsuilla on kunnianhimoinen hanke
• Iida Niva-Vesala: Korkatkaa nyt, ja antakaa vanhoille isännille
• Oikkari salongissa: Paljon on amfetamiinin käyttöannos?
• Vanha toiminnanhoitaja uudelle vanhalle: Daddy is back
• Fuksi kanslerille vujuilla: Kyllä kotonakin voi olla kivaa
• Vanha isäntä Möykässä: Riisuutukaa ensin ja annan ohjeita sitten.
• Q salongissa: Joudutte nyt kestämään Kuraattorin märkää t-paitaa
• Emäntä keittiössä sateenkaarisitsien aikaan: Tässä asiassa koolla on väliä
• PPO:n civis EPOn civikselle selittäessään Vaasan reissustaan: Ainiin, unohdin ettei Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa ole sama maakunta.
• Juuso Försti kuullessaan, että kokoomuksen oveen on jälleen kirjoitettu graffiteja: “onneks ei olla v*ttu HYYllä”

Ni måste hålla er vakna till Lennan. ”Nog kommer ni väl på Lennan” var lika vanliga samtalsämne i Uppsala under vårbalen som vi i Finland pratar om vädret.

Och just vädret kunde inte ha varit bättre under vår vistelse till, i och från Uppsala. Gabriella mötte oss med solsken och tog några Vasungar över Östersjön till Stockholm. Redan där skildes vi åt då Wilma och Åsa valde att shoppa medan jag och Bertil tog tåget till Uppsala för att snabbt leta upp Norrlands nation. Där möttes vi av ett glatt gäng som tog oss vidare till en slottsvandring. Tydligen var jag och Bertil och en tapper sydskåning de enda stipendiaterna som var intresserade av slottsvandringen vid Uppsala slott.

Härifrån och framåt var jag tvungen att kolla igenom mina bilder från helgen för dagarna började blandas ihop. Efter slottsvandringen besökte vi Orvars krog eller som vi kallade det Oravais krog. Nu dök fler stipendiater upp och vi påbörjade en nationsrunda. Vi besökte utöver Norrlands nation, Göteborgs nation, Upplands nation och V-dala nation. Kvällen var perfekt ämnad för att lära känna norrlänningar och övriga stipendiater.

Fredagen började för min del med att jag försökte väcka Bertil. Sedan turistade vi vasungar i Uppsala och besökte den botaniska träddgården, centrum och domkyrkan. Därefter åt vi hamburgare på Oravais krog. Kvällens höjdpunkt var stipendiatmiddagen. Vår fasa slog in när vi fick reda på att det var fri bordsplacering, men i alla fall jag kunde inte ha önskat ett bättre bordssällskap, tack till er för oförglömliga diskussioner. Tack Fredrik och Eiric för en dunder stippemiddag och tack till alla föreningar för era specialdrycker.

Fredagskvällen avslutades med släpp (efterfest) på V-dala nation. Vi kände oss som hemma på karaokegolvet, dock kände vi oss inte lika hemma då det tydligen var svårt att bli insläppt av dörrvakten. Tur nog kom vi alla in. Vi lärde oss dock av en epolainen att ett typiskt finskt under radarn-beteende inte är till någon fördel när man vill bli insläppt av en svensk dörrvakt.

Småtimmarna avslutades med att jag sökte efter mitt nationsband som hade fallit av. Därefter försökte jag komma in i min och Bertils bostad då Bertil hade gått hem i förtid, det var inte det enklaste när Bertil slängde ut både nationsbandet och styrelsemedaljen genom fönstret istället för nycklarna. När jag till sist kom hem var min säng upptagen. Det visade sig att en annan epolainen inte fått tillgång till sin bostad.

Lördagen började med att jag försökte väcka Bertil. Jag fixade mig snabbt och gav mig av till Eirics förfest, där fann jag mitt nationsband, upp och ner och fast på en sydskåning. Bertil började känna sig sjuk och bestämde sig för att vila. Wilma och Åsa fixade sig till prinsessor. Vi möttes sedan vid Norrlands nation och gick på för-fördrinken. Därefter på fördrinken. Sedan började självaste vårbalen som bestod av utsökt mat, dryck, tal och gott umgänge. Kvällen fortsatte med spex, dans, korvsexa, dans igen och körsång var en wiburgens plötsligt stod i kören och sjöng.

Sedan hände det alla pratat om, Lennan, och ja vi alla klarade oss fram till tåget. Vi sökte oss till vagnen längst fram som var fullare än vi var. Framme vid Lenna DJade Norrlands förste kurator Nir BÄNGERS. Dock vågade ingen av vasungarna sig i plurret. Ja! En liten detalj klockan var för tillfället 07.00 på morgonen i historien. Kl. 08.00 började tåget rulla tillbaka till Uppsala. Vi vasungar tänkte att vi ville ha en lugnare hemfärd, så vi satte oss längre bak i tåget, det visade sig att vi hamnade i en festvagn igen. Allt efter detta är inte värt att nämna.

Söndagsförmiddagen efter att par timmars sömn började med att väcka Bertil. Kan lugnt säga att jag inte skulle ha klarat av att vara Bertils mamma i högstadiet, för han är den mest svårväckta människa jag har skådat. Vi tog tåget till Stockholm och färjan tillbaka till Helsingfors.

Kan varmt rekommendera att besöka vårbalen på Norrlands nation, och ja håll er vakna till Lennan. Dock hade ingen varnat mig för hur tuff vårbalshelgen är, så jag varnar er nu!

Emilia Haverinen

Vasa nations ordförande

VN

Hej allesammans! Jag heter Emilia Haverinen och fungerar som Vasa nations ordförande. Jag är 23 år, hemma från Nykarleby och studerar förstavård på Arcada.

Innan jag blev ordförande var jag en av nationens köksmästare och styrelsemedlem. Jag har även suttit med i ett flertal kommittéer men favorit kommittén måste nog vara Porthanfestkommittén!

Som ordförande planerar och leder jag styrelsemöten, ser till att styrelsens och funktionärernas arbete framskrider och håller koll på verksamheten!

Vi ses på nationen!

EPO

Moikka!

Mä oon Venla, EPO:n hallituksen puheenjohtaja tänä vuonna. Opiskelen kemiaa viidettä vuotta ja Bottalla on tullut pyörittyä yhtä monta vuotta tehden vähä kaikenlaista.

Hallituksen puheenjohtajana mä pidän yhdessä hallituksen kanssa huolta, että Osakunnan arki pyörii jouhevasti. Lisäksi istun aika paljon kokouksissa ja yritän ehtiä edustamaan niin paljon kun vain aika antaa myöte.

Toivottavasti nähdään Bottalla! <3

PPO

Hei vaan!

Mie oon Viola, PPO:n hallituksen puheenjohtaja 2026. Opiskelen ranskalaista filologiaa nyt viidettä vuotta Helsingin yliopistossa ja samalla tämä on viides vuoteni myös osakunnalla.

Puheenjohtajana huolehdin Osakunnan arjen pyörimisestä ja johdan hallituksen kokouksia. Mua saa aina tulla nykäsemmään hihasta, oli mielessä jokin kysymys tai vaan tarve juttuseuralle.

Lämpimästi tervetuloa Bottalle! :)

Yhteispohjalaiset tapahtumat / Samösterbottniska evenemang

• 4.9. Kaudenavajaiset / Säsongsöppning
• 18.9. PPO&EPO Fuksiaiset
• 2.11.–8.11. Porthan-viikko / Porthanvecka
• 6.12. Itsenäisyyspäivä / Självständighetsdagen
• 11.12. PPO&EPO pikkujoulut
• 12.12. Joulupäivälliset / Julmiddagen

EPO

• 22.9. Fuksikahvit
• 26.9. Fuksipäivälliset
• 7.10. Fuksi-ilta
• 9.10. Fuksi-ilta
• 24.10. Parttenkoliaaset

VN

• 3.9. Grillkväll
• 10.9. Gulischill
• 12.9. Kräftskiva
• 17.9. Nationsmöte
• 19.9. Gulisintagning
• 31.10. Halloweensitz
• 5.12. Julfest

Programkvällar på torsdagar.

PPO

• 2.9. Jokilaaksolaisten venetsialaispiknik
• 25.9. Fuksipäivälliset
• 30.9. Yleiskokous
• 10.10. Kekri
• 23.10. Lapin Lupon rapujuhlat
• 11.11. Yleiskokous
• 14.11. Alkoholittomat sitsit