Fuksista civikseksi
Moni löytää osakunnille alun perin asuntojen vuoksi ja Kuisma Mäki ei ole siitä poikkeus. Kuisma muutti vuonna 2025 Oulusta Helsinkiin opiskelemaan varhaiskasvatuksen opettajaksi. Kuisma on siitä kuitenkin poikkeava tapaus, että hän ei ollut edes käynyt Ostrobotnia-talolla ennen kuin päätyi yllättäen Pohjois-Pohjalaisen osakunnan virkailijaksi ja täten aktiiviseksi jäseneksi.
”Kämppikseni värväsi minut PPO:n emännäksi, se oli todella extemporea ja heti syvään päätyyn. En kadu mitään, oli hyvä tapa lähteä”, Kuisma kertoo. Osakuntatoiminta oli Kuismaa kiinnostanut, mutta ei ollut saanut aikaan edes jäseneksi kirjautumista. Hänelle siis toimi virkaan hyppääminen erittäin hyvin.
”Virassa on päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin, osakuntaan ja muihin osakuntiin, päässyt helposti sisälle siihen juttuun. Olen päässyt tutustumaan osakuntien tapahtumakulttuuriin ja on varmasti helpompi jatkossa lähteä muihin virkoihin.”
Se ei kuitenkaan vaadi virassa toimimista, jotta pääsee tutustumaan osakuntaan. Siihen Kuisma osakunnan emäntänä antaa vinkin:
”Apuemäntiä aina kaivataan.”
Emäntänä Kuisma vastaa tapahtumien ruuista emäntäparinsa kanssa.
”Minut löytää joko keittiöstä kokkaamassa tai salongista miettimässä, että mitä hittoa siellä sitseillä sitten syödäänkään”, Kuisma summaa tehtävänsä.
Apuemäntänä pääsee keittiöön auttamaan tarjoiluiden loihtimisessa. Kuisman mielestä se on helppoa hommaa ja siinä pääsee tutustumaan paljon muihin ihmisiin.
”Emäntänä on ollut aika monipuolista olla, oon oppinut paljon. Oon osannu tehä ruokaa ennenkin, mutta nyt se on todella erilaista”, Kuisma kertoo virastaan.
”Tässä virassa parasta on hyvä seura ja saa tehä ruokaa, se on hauskaa. Emäntä on tosi merkityksellinen virka. Siinä riittää tekemistä, ei oo tylsää, eikä tarvii olla yksin. Tässä on tullut tutustuttua niin paljon muihin, että tapahtumille mennessä tietää, että siellä on aina joku jonka tuntee. Tietenkin myös se on kivaa, että sitä itse loihtimaa ruokaa saa myös itse syödä, ja emännän pullo on myös kiva lisä.”
Jotkut ainejärjestöt ovat aika pieniä, jolloin tekemistä ei riitä. Kuisma kertookin, että siihen osakuntatoiminta on hieno lisä. Fuksina on ollut erityisen tärkeää saada paikka ja yhteisö, sillä useimmat muuttavat opiskelujen perässä, jolloin uudesta paikkakunnasta ei välttämättä tunne paljoa ihmisiä. Kuisma kokeekin saaneensa merkityksellisen roolin osakuntatoiminnan kautta.
Kuisman mukaan osakuntapiiri voi vaikuttaa pieneltä ja tiiviiltä, jolloin mukaan lähteminen saattaa tuntua vaikealta. ”Osakuntapiiri on tavallaan tosi pieni, niin saattaa tuntua siltä, ettei mukaan pääse jos ei lähde virkailijaksi. Itse fuksina mietin myös sitä, että onko siellä osakunnalla mitään jos pöytäjuhlat eivät kiinnosta. Fuksiaiset olivat kuitenkin todella kivat, oli tosi hyvä fiilis ja tuli tervetullut olo.”
”Osakunnalta löytyy kyllä kaikille jotakin. En oo ihan hirveesti osallistunut itse, mutta tiedän, että toiminta on hyvin monipuolista, on esimerkiksi kulttuuriexcuja pöytäjuhlien lisäksi. Siinä voi myös olla mukana niin vähän tai niin paljon kuin haluaa”, Kuisma jatkaa kannustaen osallistumaan muuhun kuin virkailijatoimintaan.
Kuisma kehuu paljon osakuntien yhteisöllisyyttä: ”Osakunnissa kuitenkin aina yhdistävänä tekijänä on se alue, josta tulee. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla pääasia. Vaikka itse olen oululainen, en koe sitä kovin suureksi osaksi identiteettiäni. Osakunnilla se kuitenkin saa olla iso asia, mikä on hyvä juttu.”
Kuismalla on ollut todella paljon hienoja ja kivoja hetkiä osakunnalla. Kuisma päätyikin voittamaan Pohjois-Pohjalaisen osakunnan vuoden fuksi -palkinnon eli Pikku kettu -palkinnon.
”Palkinnon saaminen oli iso yllätys. Oli hienoa tulla huomatuksi ja saada osoitus”, Kuisma kertoo.
Kuisma kertoo myös muista suosikkihetkistään: ”Vujut olivat palkinnon saamisen lisäksi muutenkin kivat. EPOn vujusillis oli myös kiva järjestää. Ylipäätään kaikki emännöinnit ovat kivoja, koska keittiössä on niin hauskaa ja siellä tapahtuu kaikenlaista.”
Kuisma on uunituore civis, joten hänellä on tuoreessa muistissa miltä opintojen aloitus on tuntunut.
”Aluksi on paljon tapahtumia ja kaikkea uutta muistettavaa, enkä jaksanut tai ehtinyt mennä kaikkeen mukaan. Löysin siitä huolimatta ne oikeat ihmiset ja paikat, joista on muodostunut opiskelija-arki, josta nautin”, Kuisma kertoo lohduttaen niitä, joista tuntuu siltä, ettei kaikkeen pysty. Ensimmäiset viikot eivät määrittäneet sitä, miltä opiskeluaika tai edes fuksivuosi lopulta näyttää.
”Ei siis kannata panikoida, riittää, että tekee juuri sen verran kuin itseä kiinnostaa.”
Kuisma kertoo, miten opiskelijaelämä on yllättänyt positiivisesti: ”Opinnot ovat kohdallani lähteneet hyvin käyntiin ja välillä jopa yllättää, miten paljon opinnot kiinnostavat.” Kuisma pitää osakuntalaisesta opiskelijaelämästä erittäin paljon, erityisesti kun opintojen aikatauluttaminen on omalla vastuulla, ja osakunnan harrastuneisuus ja opiskelut eivät mene ristiin tai poissulje toisiaan. Kuisman kohdalla opiskelu on onnistunut erittäin hyvin, sillä hän on oppinut käyttämään yliopisto-opiskelun tarjoamia vapauksia: ”Kannattaa hakeutua ihmisten seuraan, ryhmätyöt ovat muutenkin hyvä mahis tutustua uusiin ihmisiin. Yliopiston tilat, kuten Aleksandrian tai Kaisan ryhmätyötilat mahdollistavat sen. Keskustellessa opiskeltavista asioista oppii paremmin eikä opiskelu tunnu yhtä työläältä.”
Ensimmäinen opiskeluvuosi Kuismalla meni hujauksessa, mutta hän odottaa sitäkin enemmän tulevaa vuotta, ehkäpä juuri siksi, että on löytänyt opiskelija-arkeen opiskelun lisäksi opiskelua tukevaa toimintaa ja pääsee sitä jatkamaan.