Pöytäjuhlien lyhyt oppimäärä

Hei fuksi!

Tervetuloa akateemisten pöytäjuhlien eli sitsien maailmaan. Osakunnalla pöytäjuhlat voivat erota monilta osin suurestikin ainejärjestöjen ja tiedekuntien järjestämistä pöytäjuhlista, ja osakuntien erinäiset perinteet saattavat tuntua alkuun hieman jäykiltä. Vaikka osakunnat ovatkin hyvin perinteikkäitä opiskelijajärjestöjä, ja vanhimmat niistä ovat yli 380-vuotiaita, ei perinteitä ja juurtuneita tapoja ole missään nimessä syytä kavahtaa. Avoimin mielin kohti Bottaa ja sitsejä!

Muuten: sana ”sitsit”, tulee ruotsinkielisestä sanasta ”sittning” eli istuminen. Hyvin kuvaava sana, sillä sitseillä suurimmaksi osaksi istutaan.

Pöytäjuhlia on monenlaisia, ja niitä erottaa esimerkiksi tilaisuuden arvokkuus. On teemasitseistä hieman arvokkaampiin juhliin ja niistä vielä vuosijuhliin, jotka ovat kaikkein arvokkaimpia juhlia. Sitseillä on hyväksyttävämpää hassutella ja tehdä välihuutoja, kunhan ne ovat hyvän maun rajoissa eivätkä häiritse sitsien kulkua. Vuosijuhlilla osallistujilta odotetaan arvokasta käyttäytymistä.

Ennen pöytäjuhlia

Pöytäjuhliin valmistautumiseen kuuluu lähinnä aikataulujen tarkistaminen, laulukirjan pakkaaminen sekä tietenkin pukeutuminen. Sitseillä on jokin ennalta päätetty pukukoodi, joka on tarkoitettu ohjeistamaan osallistujaa pukeutumaan tilaisuuteen sopivasti. Sitseillä pukukoodi on yleensä jokin teema, joka on suhteellisen itsestäänselvä.

Hieman arvokkaammissa juhlissa voi olla pukukoodina cocktail, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna siistiä pukeutumista. Kun pukukoodina on cocktail, on soveliasta laittaa päälle esimerkiksi puku tai polvimittainen mekko, mutta värit ovat erittäin vapaasti päätettävissä ja räväkkäämpi asustus on suotavaa.

Cocktailia arvokkaampi pukukoodi on tumma puku, ja se on cocktailista hieman juhlavampi ja hillitympi versio. Siihen sopii tumman sävyinen puku, yleensä yksivärinen musta tai tummansininen, tai polvimittainen tai hieman pitempi mekko, joka on hillityn värinen ja arvokkaampaa materiaalia. Asusteidenkin tulee olla hillitympiä, esimerkiksi puvun kanssa kenkien ovat hyvä olla sellaiset, etteivät ne kiinnitä huomiota.

Vuosijuhlilla pukukoodina on lähes aina juhlapuku eli frakki, pitkä mekko tai kansallispuku. Frakkia vuokratessa tai ostaessa on hyvä selvittää, että mitä tarvitsee saadakseen oikean asukokonaisuuden. Pitkällä mekolla tarkoitetaan mekkoa, joka on nilkkamittainen ja siisti. Pitkää mekkoa käyttäessä on hyvä huomioida, että pöytäosuuden aikana olkapäiden tulee olla peitettynä, mutta mekon ei tarvitse olkapäitä peittää, huivi tai shaali on hyvinkin toimiva ratkaisu. Jos juhlapukua ei ole saatavilla, korvaavana pukeutumisohjeena voi käyttää tummaa pukua.

Vuosijuhlilla asusteiden tulee olla erityisen hillittyjä, esimerkiksi frakin kanssa ei ole soveliasta käyttää rannekelloa, vaan frakkiin pukeutuneella voi olla taskukello. Mekon kanssa voi olla siro korukello ja jos käyttää käsilaukkua, tulee sen olla sellainen, jota voi pitää sylissä pöytäosuuden ajan, eikä laukkua ole soveliasta laittaa tuolin selkämyksestä roikkumaan. Kenkien tulee olla juhlakengät ja mielellään sellaiset, että kärki on suljettu.

Jos vaatekaapistasi ei löydy pukukoodiin sopivaa asua, etkä halua tai pysty hankkimaan tai lainaamaan vaatteita, niin sitä ei tarvitse käyttää syynä jättää pöytäjuhlia välistä. Riittää, että yrität parhaasi, ja osakunnalla toivotaankin, että tulet sellaisena kuin olet.

Juhliin saapuessa

Bottan vitoskerrokseen saavuttuasi ja napattuasi alkumaljan käteesi saatat huomata, kuinka kaikilla muilla kuin fukseilla on asuissaan eräänlainen nauha, joka kulkee olalta vastakkaiselle kyljelle tai on ruusukkeena rinnassa. Tätä kutsutaan osakuntanauhaksi tai järjestönauhaksi, tuttavallisemmin arjessa puhutaan väreistä. Osakuntanauha osoittaa, mihin osakuntaan nauhan kantaja kuuluu. Järjestönauha kertoo yleensä ainejärjestön ja esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnallakin on käytössä oma nauha.

Kullakin osakunnalla on omat nauhansa, ja tulet varmasti osakunta-aikanasi kohtaamaan monen eri osakunnan jäseniä. Fuksien ei odoteta tunnistavan kaikkia nauhoja, joten ei ole lainkaan noloa kysyä, mitä nauhaa joku kantaa.

Bottalla tyypillisimmät nauhat, joihin tulet törmäämään, ovat tietenkin pohjalaisten osakuntien nauhat. Nauhoissa tyypillisesti heraldisesti painavin väri tulee alimmaiseksi, eli esimerkiksi Vasa Nationin väreissä nauhaa kuuluu kantaa siten, että musta on alimmaisena. Etelä-Pohjalaisilla ja Pohjois-Pohjalaisilla ei (onneksi) värejä voi kantaa “väärinpäin”, sillä nauha näyttää samalta oli se miten päin hyvänsä.

Pohjalaisilla osakunnilla nauhan saa itsenäisyyspäivänä, joten koko syksy pitää malttaa odottaa omaa nauhaansa. Nauhaa kantaessasi edustat aina omaa osakuntaasi, joten on tärkeää käyttäytyä asiallisesti ja arvokkaasti. Ethän siis töhöile nauhaa kantaessasi, sillä se voi johtaa kielteiseen kuvaan koko osakunnasta. Nauhan kantamiselle on muutoinkin aikansa ja paikkansa; nauhan kanssa pukeudutaan siististi ja arvokkaasti, se ei siis sovi haalareiden tai muun epämuodollisen asun kanssa puettavaksi. Nauhan ei myöskään ole sopivaa koskettaa paljasta ihoa.

Siemaistessasi skumppalasin antimia saatat myös huomata, että jotkut kantavat useampaa nauhaa kerralla, yleensä kuitenkin korkeintaan kolmea nauhaa kerralla. Tällaisissa tilanteissa ylimpänä oleva nauha osoittaa, mihin osakuntaan nauhan kantaja itse kuuluu. Joissakin tilanteissa ylimpänä voi olla ylioppilaskunnan nauha, jolloin oman osakunnan nauha on vasta toisena. Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin ihan perusmuotoisilla sitseillä melko harvassa. Muiden kuin oman osakunnan nauhan kantaminen on tyypillisesti merkki siitä, että henkilö on aktiivisesti ja ansioituneesti näkynyt myös toisen osakunnan toiminnassa, tehnyt tiivistä yhteistyötä ja tuttavuutta näiden kanssa ja saanut siitä kiitokseksi toisen osakunnan värienkanto-oikeuden. Tämä on aina arvokas kunnianosoitus, ja toisen osakunnan värejä tulee myös kantaa suurella arvokkuudella.

Nauhojen lisäksi vanhemmilla osakuntalaisilla voi olla rinnassaan monenlaisia akateemisia kunniamerkkejä; harrastus-, ansio- tai kunniamerkkejä, erilaisia pinssejä ja/tai mitaleja. Nämä ovat osoituksia aktiivisesta osakuntatoiminnasta ja toimimisesta erilaisissa toimielimissä osakunnan nimissä. Älä arastele kysyä; vanhemmat osakuntalaiset kertovat kyllä mielellään, mitä mikäkin merkki tarkoittaa ja mistä on sellaisen saanut.

Pukukoodissa yleensä mainitaan, että kuuluuko tilaisuudessa olla päällä osakuntanauha ja/tai akateemiset ansiomerkit. Nauhaa on useimmiten soveliasta käyttää, jos muu pukeutuminen sen sallii.

Istutaanpa pöytään

Cocktail-tilaisuuden eli kokkareiden jälkeen onkin aika istua pöytäosuuden pariin. Yleensä kokkareiden aikana on hyvä luoda silmäys jo plassikarttaan; jokaiselle on pöydässä nimittäin oma nimetty paikkansa. Näet samalla myös jo etukäteen, ketkä istuvat ympärilläsi eli keiden seurassa vietät suurimman osan illastasi. Yleensä lähellä istuu sellainen henkilö, jota olet mahdollisesti juhliin ilmoittautuessasi toivonut pöytäseurueeseesi, ja fuksina voit luottaa siihen, että läheltä löytyy myös kokeneempia sitsaajia. He kyllä opastavat sinut pöytäjuhlien saloihin juhlan aikana.

Pöytäjuhlien alussa on tapana esittäytyä pöytäseurueessa lähimmille uusille henkilöille. Näin nimet jäävät (toivottavasti) puolin ja toisin mieleen.

Sitsien alussa kerrotaan monenlaista tärkeää tietoa illan kulusta, joten kannattaa kuunnella tarkasti; avainhenkilöitä sitseillä on laulunjohtaja (äänessä useaan otteeseen illan aikana), emännät, isännät ja mahdolliset juhlamestarit. Juhlien alussa tavallisesti juhlakansaa tervehditään ja kerrotaan tärkeät käytännön seikat; esimerkiksi mistä vessat löytyvät, missä sopii tupakoida, montako taukoa illan aikana on, kerrataan turvallisemman tilan periaatteet, ketkä toimivat illan häirintäyhdyshenkilöinä ja miten laulujen jälkeen skoolataan.

Osakunnan emännät kertovat, mitä illan aikana kolmen ruokalajin illallisella syödään ja isännät kertovat mitä juodaan. Kolmen ruokalajin illallinen voi kuulostaa melko hienostuneelta, mutta ihan perusruokaa on tavan sitseillä tarjolla, ei mitään liian fiiniä. Juomana on tyypillisesti snapsi, jokin mieto juoma, lasi viiniä, jälkiruoan kanssa kahvia sekä kahviavecina punssia ja tietenkin vesi vanhin voitehista. Juhliin voi osallistua myös täysin alkoholittomana, ja se onkin aivan tavallista. Kukaan ei painosta sinua juomaan illan aikana, vaikka sitseillä laulettavat laulut voivatkin olla juomalaulujen tyyppisiä.

Skoolaaminen tapahtuu yleensä siten, että pöydässä on jollain tapaa ilmaistu aloitussuunta. Se, miten aloitussuunta on ilmaistu, kerrotaan alkupuheen aikana. Ensiksi skoolataan osoitettuun suuntaan vierustoverille, sitten vierustoverille toisella puolella ja lopuksi eteen. Kun lasista on siemaistu, on tapana ”purkaa skoolaus” eli toistetaan lasin nostot vastakkaisessa järjestyksessä. Ei haittaa, jos skoolaus menee sekaisin, se saattaa käydä kelle tahansa.

Joskus pitkällä iltaa skoolauksen suuntien muistamisessa luovutetaan täysin. Tavaksi on lähiaikoina muodostunut pyörittää lasia eri suuntiin, tätä kutsutaan tunnetun meemin mukaan helikopteriksi, sillä jotkut toistavat ”helikopter helikopter” pyörittäessään, jonka jälkeen ottavat kulauksen, pyörittävät lasia toiseen suuntaan sanoen seuraavat sanat ”para kofer para kofer”.

Erityisesti vuosijuhlilla puhutaan pöytäavecista, joka tarkoittaa joko valitsemaasi seuralaista tai henkilöä, joka on sillä paikalla jolla seuralaisesi olisi. Tällöin ei pöydässä ole merkintää, mihin suuntaan skoolaus aloitetaan. Joskus on hankalaa ottaa selvää kummassa suunnassa on pöytäavecisi, ja sitä on ok kysyä. Skoolaus aloitetaan avecista.

Kun joku puhuu juhlakansan edessä, on kohteliasta olla supisematta päälle oman pöytäseurueen kesken sekä keskeyttää syöminen. Puheiden ja laulujen aikana ei myöskään sovi poistua pöydästä tai tulla ovensuusta takaisin pöytään, ellei sitä erikseen puhuja salli. Muutoin juhlien aikana sopii pistäytyä esimerkiksi vessassa hyvin vapaasti, eikä siihen tarvitse pyytää erikseen lupaa. Osakunnilla ei myöskään ole käytössä mitään leikkimielisiä rangaistuksia, joita ainejärjestöjen sitseillä saattaa olla. Illan aikana taukoja on tyypillisesti kaksi, jokaisen ruokalajin välissä.

Toisin kuin muilla osakunnilla ja ainejärjestöillä on tapana, Pohjalaisilla ei sitsien aikana useimmiten ole erillisiä taukoja, paitsi vuosijuhlilla. Tauoilla käydään oman tarpeen mukaan. Kun taukoja on, niistä ja niiden kestosta tiedotetaan kyllä selkeästi, ja juhlaväelle annetaan ohjeet tauolle siirtymiseen liittyen. On hyvä muistaa, että jos on sitseillä, joissa pidetään erikseen tauot, tapana on yleensä kerätä ruokalajilla käytetyt lautaset pöytien päätyihin, josta ne on juhlien järjestäjien tai pöydän päädyssä istuvien helppo viedä pois. Pohjalaisilla sitseillä tämä tapahtuu samalla tyylillä kun niin ilmoitetaan tapahtuvan. Muista siis kuunnella kaikki edessä kuulutetut asiat tarkasti!

Joko laulattaa?

Laulunjohtaja on keskeisessä roolissa sitsien kulussa, ja tuletkin sen varmasti huomaamaan. Laulunjohtaja vastaa siitä, että sitsien aikana lauletaan tarpeeksi, ja mehän osakunnilla todellakin tykkäämme laulaa. Jopa niin paljon, että illan aikana monet käyvät pyytämässä laulunjohtajalta lupaa, saisivatko he laulattaa sitsikansaa tai voisiko laulunjohtaja johtaa heidän toivomansa kappaleen. Omin päin ei sovi laulua mennä toivomaan, vaan laulunjohtaja antaa luvan, jos antaa. Laulunjohtaja pitää huolta siitä, että ilta etenee aikataulun mukaisesti, joten kaikkia toiveita ei aina ehditä toteuttamaan.

Laulunjohtaja tavallisesti pyytää sitsikansan huomiota lyömällä rapiirilla eli eräänlaisella miekalla pöytään. Siitä kuuluu mojova ääni, joka tuskin menee sinultakaan ohi. Tällöin on kohteliasta keskeyttää puheensorina sekä syöminen ja keskittyä siihen, mitä laulunjohtajalla tai muulla sitsikansan edessä olevalla henkilöllä on sanottavanaan. Tavallisesti tämä hetki etenee niin, että edessä olevaa henkilöä tervehditään, ja hänen nimeään kysytään. Saatetaanpa häneltä kysyä muutakin, kuten mikä hänen toteemieläimensä on tai minkä värinen hammasharja hänellä on. Leikkimielisiä hyvän mielen kysymyksiä. Erityisesti syksyllä on myös kokeneemmilla osakuntalaisilla tapana kertoa, mitä he tekevät osakunnalla, sillä osakunnalla on monenlaisia rooleja eli virkoja, joita osakunnan jäsenet hoitavat. Edellä mainitut emäntä, isäntä ja laulunjohtaja ovat esimerkkejä osakunnan virkailijoista.

Kun esittäytymiset on tehty ja sitsikansan mieltä kutkuttaviin kysymyksiin vastattu, on tapana siirtyä laulun toivomiseen. Yleensä laulunjohtajalla on jokin simppeli aasinsilta tähän keksittynä, miksi halutaan laulaa juuri kyseinen laulu, ja toisinaan mennään suoraan asiaan ja ilmoitetaan ykskantaan, että lauletaanpas välillä. Sitsikansalle kerrotaan kappaleen nimi ja sivu, mistä se laulukirjasta löytyy. Kun sitsaajat ovat löytäneet oikean sivun, siirrytään laulamaan. Laulunjohtaja tavallisesti heiluttaa tahtia rapiirilla (tai muulla laulun johtamiseen soveltuvalla välineellä) ja näin soljuen vie laulussa eteenpäin. Taitava laulunjohtaja tietää, millaisella tempolla kutakin laulua johdetaan ja mitä erityispiirteitä kussakin laulussa on (joissakin tahti voi hidastua yllättäen kesken laulun!).

Juhlat monesti aloitetaan jollakin tietyllä laululla, kuten Helan går tai Lähteellä. Tämä voi olla sinullekin jo jokseenkin ennestään tuttu kappale, ja ensimmäisen kappaleen jälkeen on tapana kulauttaa pöydässä oleva snapsi. Ei ole pakko juoda kaikkea kerralla! Monesti sitseillä lauletaan myös viinille ja/tai vedelle omistettu laulu. Tällöin on tapana laulun jälkeen juoda sitä juomaa, josta juuri laulettiin. Ennen juomista on kuitenkin tapana skoolata pöytäseurueen kesken. Juhlien alussa käydään läpi skoolauskäytännöt, jotta tiedät miten toimia.

Monet laulut voivat olla uudelleensanoituksia tuttuihin melodioihin. Sitsien aikana on kyllä mukavasti aikaa tutkia laulukirjaa, mutta kannesta kanteen se tulee tutuksi vasta ajan kanssa. Mitä enemmän käyt sitseillä, sitä todennäköisemmin opit tuntemaan, että tietyt kappaleet ovat erityisen tärkeitä ja rakkaita osakuntalaisille, sillä ne toistuvat juhlista toiseen. Löydät varmasti myös omat suosikkisi, ja kohtapa hyräilet niitä myös kotona kotitöiden lomassa.

Huutoja kesken juhlien

Sitseillä kuulet varmasti monenlaisia huutoja; yleensä laulunjohtajalta ja joskus muulta sitsikansalta, joskus huudot ovat suomeksi ja joskus latinaksi. Älä siis hämmenny, kaikella on tarkoituksensa.

Virallisen tavan mukaan laulu johdetaan latinaksi. Laulunjohtajan pyytäessä juhlakansalta hiljaisuutta, huudahtaa hän rapiirin paukautuksen jälkeen “silencium”. Tavallisesti tätä seuraa ilmaisu “ad verbum”, mikä tarkoittaa, että laulunjohtaja pyytää hiljaisuutta nimenomaisesti puheelle. Tämän jälkeen päästäänkin laulunjohtajan aasinsiltaan, joka toki tulee suomeksi tai ruotsiksi. Kun aasi on tuotu sillan yli vastarannalle ja on aika laulaa, lausuu laulunjohtaja “verbum ex est”, joka tarkoittaa puheen olevan ohi. Tätä seuraa tyypillisesti ilmaisu “ad cantum” tai “cantus”, joka tarkoittaa suoraan suomennettuna “lauluun”.

Laulun päätyttyä laulunjohtaja tavallisesti huudahtaa “Cantus ex est” eli laulu on ohi. Tämä saakin sitsikansassa aikaan mielenkiintoisen koreografian, nimittäin ensin kaikki yhdessä huudahtavat “Smollis”, jonka jälkeen fuksien tehtävänä on huutaa korkealla ja kimeällä äänellä “fiducit”. Ei hätää, vanhemmat osakuntalaiset kyllä neuvovat sinua, että tämä kannattaa tehdä ja kuulet tarkemman lausumistavan. Tämän jälkeen osakuntaiältään vanhemmat, yli 13 lukukautta osakunnalla olleet, vastaavat tähän matalalla “fiducit” -mörinällä. Tämän jälkeen pääsemme skoolaamaan.

Joskus latinan kielisen johtamisen sijaan laulua johtava henkilö saattaa huutaa “Pohjalaiset!”. Tähän pohjalaisten tapana vastata kovaan ääneen “Joo!”. Tämä aloitustapa on erityisesti sellaisille lauluille, jotka ovat tuttuja kaikille pohjalaisille. Bottalla kuulee tyypillisesti myös “Vasungar!”, johon Vasa nationin jäsenet vastaavat puolestaan “Joo!”. Laulunjohtaja voi myös huudatuttaa lappilaisia, oululaisia tai vaikka epolaasia, ja näihin huutoihin vastaavat ne, jotka kokevat kyseiseen joukkoon kuuluvansa. Joskus voi kuulua myös “Muut!”, jolloin mahdolliset Bottan ulkopuolisista osakunnista paikalla olevat vieraat vastaavat samalla tavalla. Tämän jälkeen laulunjohtaja esittelee aasinsiltansa lauluun ja johdattelee sen alkuun sanomalla “Lauluhan lähtee…”.

Laulun päätyttyä laulunjohtaja huudahtaa “yy kaa koo”, johon sitsikansa vastaa huutamalla “hei”. Tästä laulunjohtaja yleensä jatkaa huutamalla “yy kaa”, johon vastataan jälleen “hei”. Laulunjohtajan päättäessä huudattamista sanomalla vain “yy”, vastataan siihen kahdella “hei”-huudolla, minkä jälkeen skoolataan.

Joissakin juhlissa ei välttämättä varsinaista laulunjohtajaa ole, jolloin laulunjohtaminen on vapaampaa. Rapiiria tulee käyttää aina kunnioittaen ja värien kanssa. Jos laulattaja käyttäytyy epäasiallisesti, saattaa laulunjohtaja huutaa ”falsch cantus”, mikä johtaa laulattajan poistamiseen tilanteesta.

Laulujen tai puheiden aikana voi kuulla muita huutoja, mutta niitä tulee käyttää erityisen harkitusti. Fuksina on kuitenkin hyvä olettaa, että jos on syytä huutaa väliin, joku muu sen tekee, sillä keskeyttäviin huutoihin täytyy olla hyvin perusteltu syy.

Laulaminen vuosijuhlilla

Koska vuosijuhlat ovat hyvin arvokkaita tilaisuuksia, ei niihin täysin sovi sama tapa. Vuosijuhlillakin on usein laulunjohtaja, mutta pöytäjuhlan aikatauluista vastaavat juhlamestarit. Laulunjohtaja käy sovituissa väleissä ohjaamassa juhlaväen lauluun. Vuosijuhlilla ei ole soveliasta tehdä mitään välihuutoja, ainoastaan vastaukset laulunjohtajan huutoihin, kuten smollis ja fiducit.

Voisiko näillä ohjeilla lähteä jonkun toisen osakunnan juhlille?

Ehdottomasti. Ota vain huomioon, että kuten vaikkapa omaan ainejärjestöön verrattuna eri osakunnilla on erilaisia tapoja sitseihin ja muihin juhliin liittyen. Kuuntele siis tarkasti ohjeistuksia, joita kuulet juhlien aikana.

Apua, miten muistan kaiken?

Ei hätää. Fuksisyksy on nimenomaan opettelemista varten. Vanhemmat osakuntalaiset eivät pahastu, jos kysyt heiltä miten jokin piti tehdä tai mitä seuraavaksi tapahtuu. Kukaan ei ole ollut aina osakunnalla, vaan he ovat itsekin aikanaan olleet sinun paikallasi, ja kaikki on ollut uutta ja jännittävää. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, eikä kukaan odota sinun osaavan kaikkea heti. Moka on lahja, ja niistä saa hyviä tarinoita kerrottavaksi tulevaisuuteen. Uusia fukseja tulee joka vuosi, ja ehkä sinäkin aloitat joskus tarinan heille sanoilla “Silloin kun minä olin fuksi…”